Vihoviimeinen?

Tein tänä aamuna elämäni ensimmäisen viikkonäytöllisen raskaustestin. Toivon, että tuo oli samalla elämäni viimeinen raskaustesti.

Tein testin tänään siksi, että halusin tehdä sen vasta, kun testin pitäisi kaikki liikkuvat osat huomioiden näyttää viikkoja 3+. Ja kyllä, veren hCG-pitoisuus nousee jokaisessa raskaudessa yksilöllisesti eikä nuo viikkolupaukset osukaan kohdille kaikissa raskauksissa. 

Halusin kuitenkin saada itselleni joko viimeisen mielenrauhan tähän hätään (ja kokemuksen viikkonäytöllisetsä testistä) tai toisaalta varoituksen siitä, jos edessä on taas keskenmeno. Itse keskenmenoa pahemmalta tuntuu se, jos keskenmeno tulisi täysin kirkkaalta taivaalta ilman mitään ennakkovaroitusta.

Verenpaineet ja syke huiteluvat taivaissa tiimalasin välkkyessä ruudulla, vaikka olon olisi kaiken järjen mukaan pitänyt olla suhteellisen rauhallinen ja luottavainen aiemmin tekemieni testien tummuus huomioiden. Lopulta ruudulle ilmestyi Raskaana-tekstin kaveriksi 3+.

Nyt testit on testattu eikä minulla ole mitään nimenomaisesti tähän raskuteen liittyvää syytä epäillä keskenmenoa saapuvaksi. Seuraava etappi on puolentoista viikon päässä häämöttävä varhaisultra. 

Päivä kerrallaan. Siinä taitaa olla paras ohjenuora. 

Paketin viimeinen

Olihan se viimeinenkin testi pakko tehdä! Ei minun siis oikeasti ollut alunperin tarkoitus tehdä näin montaa testiä, mutta puolisko osti vahingossa kaksi kahden testin pakettia, kun olin painottanut häntä ostamaan kaksi testiä (siis tuplapaketin), jottei toisi epähuomiossa vain yhtä. Kaapissa oli myös ovulaatiotestien kanssa samaan aikaan ostamani raskaustestipaketti, joten yhteensä testejä oli siis kuusi.

Tuon eilen aamulla tekemäni testin (rv 5+2; 23 päivää ovulaatiosta) valossa ei jää ainakaan jossiteltavaa sen suhteen, että testiviiva olisi (vähintään) yhtä tumma kuin kontrolliviiva. Lisäksi muutos viikon takaiseen on täysin selvä.

Mitä minä tästä nyt sitten itselleni sain? Ehkä jonkunlaisen ankkurin ajatukseen siitä, että raskaus on alkanut ja se voi tällä kertaa myös edetä muuhun, kuin keskenmenoon. Mitäänhän nämä testit eivät lopulta kuitenkaan lupaa.

Onneksi minulla on ajatuksilleni kuitenkin vielä sekin oljenkorsi, että vain luomuraskauteni ovat menneet kesken - kaikki luomuraskauteni. Sen sijaan raskaudet, jotka ovat saneet alkunsa ovulaation indutiolla, ovat tuoneet meille kaksi lasta (ja toki yhden biokemiallisen raskauden, mutta en nyt laske sitä kyllä mukaan tähän).

Siirsin varhaisultran vajaalla viikolla eteenpäin. Haluan mennä ultraan vasta siinä vaiheessa, kun voin olla varma, että syke näkyy, jos se ylipäätään koskaan on näkyäkseen. En halua odotella viikkoa ja uskotella itselleni, että kaikki voi kuitenkin olla hyvin ja toisaalta odottaa pahinta.

Oireita ei edelleenkään oikein ole pientä (ja välillä isompaakin) aaltoillen tulevaa etovaa oloa lukuun ottamatta. Heräilen myös edelleen aamuyöisin, minkä lisäksi pikkurillini ja välillä koko kämmenet puutuvat herkästi öisin.

Tasavahvat

Siinä ne nyt ovat, kaksi tasavahvaa viivaa raskaustestissä. 

Kysymys kuuluukin, mitä nyt! Ovulaatiosta on 21 päivää ja siitä laskettuna viikkoja siis enimmillään 5+0.

Oireita ei enää/edelleenkään oikein ole. Aamuöisin meinaa kyllä uni loppua kesken, mikä on ollut minulle tyypillinen alkuraskauden oire. Toisaalta myös stressi ja mielessä pyörivät asiat aiheuttavat samaa.

Tänä aamuna mielessäni pyöri varhaisultra. Voi kun se olisi jo! Sitä toivoessani tajusin, että kätilöhän varasi sen jo puolentoista viikon päähän. Silloin mennään kuitenkin vasta seitsemättä raskausviikkoa ja varhaisultra on varattu aina aiemmin kahdeksannelle viikolle, jotta syke varmasti näkyisi, jos se on näkyäkseen, vaikka viikot vähän heittäisvätkin arvioimastani.

Nyt varattuna ajankohtana viikkoja olisi aivan enimmillään 6+3. Tiitiäisen varhaisultra osui aikanaan juuri tuolle päivälle ja silloin näkyi syke. Toisaalta odotusarvo oli, että raskausviikkoja olisi voinut olla tuolloin jo 7+1:kin. (En tehnyt tuolloin ovulaatiotestiä.)

Pitänee siis soittaa maanantaina ja siirtää varattu aika noin viikolla eteenpäin. Kaikkein vähiten kaipaan nyt sitä, että menisin varhaisultraan vain hakemaan itselleni lisähuolta, kun sykettä ei näkyisikään.

Mitä oireet kertovat?

Raskausoireita ei käytännössä ole. Se pelottaa, vaikka kierolla tavalla myös rauhoittaa, koska syksyn kahdessa keskenmenneessä raskaudessa oireet olivat todella selvät. Voisiko siis oireettomuus olla myös hyvä merkki?

Toisekseen oireettomuus rauhoittaa siksi, että ilman kunnon oireita, niiden muutoksia on mahdoton seurata. Kun olo ei kerro mitään siitä, että olisin raskaana, niin vuodon mahdollisesti alkaessa tai raskauden muuten mennessä kesken en ehkä tipahda niin korkealta. Toisaalta minusta tuntuu tällä hetkellä ylipäätään siltä, että minut voi yllättää vain raskauden jatkuminen.

Tein aamun testin taas tärisevin käsin. En oikein tiedä, miksi testin tekeminen jännittää niin paljon. Ehkä siksi, että testiin piirtyvät viivat ovat ainoa todiste siitä, että raskaus mahdollisesti jatkuu. 

Testiviiva alkoi piirtyä ikkunaan jälleen heti nesterintaman saavutettua testikohdan ja se tummui aika lailla samaa tahtia kontrolliviivan kanssa. Lopullinen viiva jäi edelleen aavistuksen kontrolliviivaa vaaleammaksi, mutta oli jälleen tummunut kahden päivän takaisesta testistä.

Ehkä tässä on vielä toivoa jäljellä, vaikka oireita ei. Sinänsä oireiden lieveneminen tuntuu epäloogiselta, kun veren hCG-pitoisuus näyttää testien perusteella yhä nousevan (ja ei, näitä testejä ei tosiaan ole tarkoitettu tällaiseen, joten en tiedä, kuinka paljon todellisuudessa voi luottaa siihen, että testiviivan tummuminen kertoisi veren hCG-pitoisuuden muutoksista). 

Varasin tänään ajan varhaisultraan kahdeksannelle raskausviikolle. Vielä pitäisi malttaa odottaa puolitoista viikkoa. Niin kovasti toivon, että vuoto ei alkaisi sitä ja saisimme ultrasta hyviä uutisia.

Edit: Meinasinpa unohtaa! Yksi oire minulla on kyllä ollut ja pysynyt koko ajan. Noin viikko ovulaation jälkeen vasta meni löysäksi ja on ollut sitä siitä asti. 

Yhä kaksi viivaa

Oireet ovat hävinneet käytännössä kokonaan, mitä nyt pikkurillit edelleen puutuvat öisin ja huulet tuntuvat kihelmöivän turpeilta. Muita mahdollisesta raskaudesta lupailevia oireita ei sitten olekaan. Toki oikea munasarja jomottelee vielä harvakseltaan, mutta se jomottelee aina ovulaation jälkeen ja lämmötkin ovat edelleen hieman koholla, minkä takia palelen myös herkästi.

Lisäksi heräilin ja valvoin taas aamuyöllä, mikä on ollut minulle tyypillistä jokaisessa alkuraskaudessa. On kuitenkin vaikea sanoa, heräsinkö siksi, että raskaushormonit myllertävät kehoa, vaiko siksi, että olin päättänyt tehdä uuden raskaustestin tänä aamuna ja mieleni valmisteli itseään siihen, että viiva on lähtenyt jo nyt haalistumaan, kun oireitakaan ei kerran ole. Ja niinhän on käynyt kolmella viimeisimmälläkin kerralla.

Mieleni pyöritteli sitten aamuyön pimeinä tunteina kaikenlaista liittyen vaalentuneisiin testiviivoihin ja siihen, mitä kolmannen peräkkäisen keskenmenon jälkeen tehdään. Vai tehdäänkö kenties sen kummempaa, kun meillä jo kaksi lasta on.

Päällimmäiset tunteet olivat ahdistus ja väsymys. Kuten sanoin, odotusarvoni on muuttunut keskenmenoksi, mistä on seurannut se, etten oikeastaan edes ajattele, että raskaus voisi onnistua ja meille olisi vielä tulossa lapsi. Ajatus siitä, että minun pitäisi soittaa lapsettomuusklinikalle ja neuvolaan kysyäkseni, mitä nyt tehdään, tuntuu turhauttavalta. Pyörittelin siinä sitten mielessäni vaihtoehtoisia suunnitelmia siitä, minne soittaisin ensimmäisenä ja mitä sanoisin.

Testin tekeminen ei arvatenkaan huvittanut, vaan lykkäsin testin tekemisen omien ja lasten aamutoimien yli ja tein sen vasta kiikutettuaki lapset isänsä kanssa aamupalalle. 

Testiviiva lähti kuitenkin piirtymään testiin heti nesterintaman saavutettua testialueen - selvästi nopeammin ja selvempänä, kuin toissa-aamuna. Ylipätään testiviiva piirtyi tällä kertaa selvästi tummemmaksi (valokuvassa näiden kahden testin viivojen tummuusero on hieman kärsinyt, josta kiitos kuulunee luurin algoritmeille) - toissapäivänä mietin testiviivan olevan melko vaalea, kun taas tänään se näytti paljain silmin lähes yhtä tummalta, kuin kontrolliviiva.

Ja kyllä, tiedän varsin hyvin, ettei tämä lupaa sen kummempaa. En koskaan aiemmin ole kokenut tarvetta tehdä useampia testejä. Viime syksyn keskenmenot ja biokemiallinen raskaus ovat kuitenkin saaneet aikaan sen, etten enää juuri usko raskauden mahdollisuuteen, minkä takia testit tuntuvat siltä ainoalta asialta, joka edes jotenkin pitää ajatukset kiinni onnistumisen mahdollisuudessa. Typerää kenties, mutta johonkin se mieli keksii aina turvautua.

Nyt jännitän sitten perjantaiaamuun, jolloin aion tehdä seuraavan testin ellei vuoto ala ennen sitä. Ajattelin myös, että perjantai olisi sopiva päivä soittaa lapsettomuusklinikalle, jos testi näyttää vähintään samalta, kuin tämänamuinen. Tai pakkohan sinne on soittaa joka tapauksessa...

Kaksi viivaa - taas

Siinä ne taas ovat - kaksi viivaa raskaustestissä. Aavistukseni osui siis oikeaan, vaikka tänä aamuna testin tärisevin käsin teinkin.

Kuten jo kerroinkin, minulla oli aika varma kutina siitä, että taas olisi edes jollain tapaa tärpännyt. Toisaalta oireet ovat olleet paljon lievempiä, kuin kahdessa syksyllä kesken menneessä raskaudessa. Ja viime yönä loppui se ehkä selvin oire eli kaamea pissahätä keskellä yötä. Siinä myös syy sille, miksi niin kädet täristen testiä aamulla tein.

Edellisten keskenmenojen ja kemiallisen raskauden jäljiltä odotusarvoni positiivisen raskaustestin lupauksesta on muuttunut keskenmenoksi. Mietinkin aamulla, kannattaako testiä ylipäätään tehdä nyt vai vasta viikon päästä. Oireetkin kun ovat niin mitättömät, minkä lisäksi kuukautiseni taitavat usein alkaa vasta noilla tietämin.

Halusin kuitenkin tehdä testin, kun olen hengästynyt jo lähes viikon verran niin herkästi - hengästyminen kun voisi kieliä jostain vakavammastakin, jos sen selittäjänä ei olisi alkava raskaus.

Testin tulos ei onneksi jättänyt arvailujen varaa (testin herkkyys on "tavallinen" 25 mIU/ml). Ei se toki mitään myöskään lupaa, minkä harvinaisen hyvin tiedän. Kuten ei lupaa raskausoireetkaan tai niiden puute. Nyt mentäisiin ovulaatio-oireiden ja positiivisen testin perusteella suunnilleen raskausviikolla 4+1 eli kolmen viikon päästä voisi saada varhaisultrasta hennon lupauksen, jos vuoto ei ala ennen sitä.

Tällä kertaa minua ei huvittaisi soittaa edes lapsettomuusklinikalle, vaikka samalla kaipaisin niin kovin sieltä niin vilpittömästi tulevia onnentoivotuksia ja muistutusta siitä, että kaikki voi mennä tällä kertaa myös hyvin.

Aion nyt joka tapauksessa sortua tekemään useamman raskaustestin joidenkin päivien välein niin kauan, kunnes testi näyttää tasavahvoja viivoja tai viivat lähtevät vaalenemaan. Eihän testejä tuohon ole tarkoitettu, mutta... Ehkä voisin koittaa ensimmäistä kertaa elämässäni viikkonäytöllistäkin testiä, kun tämähän voi olla myös viimeinen mahdollisuuteni tehdä sellainen.

Oireita ei tosiaan juuri ole eikä luotto ole muutenkaan korkealla. Viime yöhön asti vaivasi yölliset vessakäynnit, mutta tänä aamuna kiire vessaan ei ollut kova, vaikken ollut herännyt yölläkään vessaan. Muita oireita ovat herkkä hengästyminen (joka tekee maskin käytöstä todella ahdistavaa), väsymys (etenkin iltaisin), iltaa kohti hieman tukkoinen nenä, hieman koholla oleva ruuminlämpö, aavistuksen lämpimiltä ja kihelmöiviltä tuntuvat huulet, väritön vuoto (jota minulla on ovulaation jälkeen vain, jos olen raskaana), hieman laajentuneet pupillit ja ajoittain aavistuksen etova olo. Oireet ovat olleet kuitenkin TODELLA lieviä.

En toivo tällä hetkellä mitään niin paljon, kuin sitä, että meillä olisi tällä kertaa onni matkassa myös testiin piirtynyttä plussaa pidemmälle.

Hengästyttää!

Nyt alkaa jännitys taas toden teolla nousta. Minulla on jotenkin todella varma olo siitä, että olen raskaana, vaikkei kovin selviä oireita olekaan. 

Ehkä suurin syy tuntemuksiini tulee siitä, että minua hengästyttää huomattavasti tavanomaista helpommin ja enemmän. Maski kanssa olo on aivan sietämätön ja tuntuu, että tukehdun. 

Lisäksi yöt ovat pikku hiljaa muuttuneet aamuöistä rikkonaisiksi, minkä lisäksi olisin valmis yöunille jo iltakahdeksan aikoihin. Kaiken kukkuraksi pikkurillini puutuvat herkästi öisin, mitä on tapahtunut kaikkien alkaneiden raskauksien kohdalla. 

Alavatsaakin turvottaa ja näytän siltä, miltä olen näyttänyt onnistuneissa raskauksissa lähellä raskausviikkoa 20. 😅 Toisaalta rinnat eivät arista eikä olo ole erityisen etova. Eipä tässä kyllä oltaisi vielä edes raskausviikolla 4, vaan jossain raskausviikkojen 3+3 - 3+4 tuntumassa. Pitäisi siis testinkin kanssa malttaa vielä se pari päivää.

Tässä sitä sitten odotellaan vielä pari päivää tuomiota, minkä jälkeen alkaa taas uusi yritys tai jännitys siitä, miten tällä kerralla raskauden suhteen kävisi. Voi kun onni olisi puolellamme. Tällä kertaa loppuun asti. 

Viikko vielä

Tämä ovulaation jälkeinen kaksiviikkoinen tuntuu aina aivan tuhottoman pitkältä. Olen kuvitellut itselleni jo raskausoireita alkaen iltaväsystä ja tavanomaista herkemmästä hengästymisestä muuten vain sellaiseen kutinaan, että taas olisi tärpännyt edes jollain tapaa.

Kävin eilen hiihtämässä todella nopeatempoisen lenkin ja kesken sen iski kauhu siitä, mitä todella (siis todella) korkeat sykkeet saisivat aikaan aivan raskauden alkumetreillä. Myös keltarauhanen kertoi olemassaolostaan hyvin selvästi, mutta hiihdin silti lenkin loppuun aika lailla samalla tempolla.

Kun on käyttänyt elämästään reippaasti yli kolme vuotta raskauden yrittämiseen ja pari vuotta jättänyt väliin ja vältellyt vaikka ja mitä sillä ajatuksella, jos sattuukin olemaan raskaana (vaikkei ole), niin on vaikea enää löytää perustelua varmuuden vuoksi nauttimistaan asioista tinkimiselle. Etenkin, kun kotona on jo kaksi aaretta.

Tuon hiihdon jälkeen olen kuitenkin märehtinyt ajatuksella siitä, jos taas kävisi tärppi, joka jäisi vain biokemialliseksi raskaudeksi tai menisi kesken. Ja mitä, jos minä omilla toimillani olisin saanut sen aikaan! Lisää bensaa liekkeihin heitti se, että kolmen edellisen "tärppi"kierron tavoin minulle on tullut nyt öisin jonkinmoisia kuumilta aalloilta tuntuvia "kohtauksia". Näitä minulla ei ole ollut mielestäni kummassakaan onnistuneessa raskaudessa - pelkkää palelua - eikä muissakaan kierroissa. 

Jotenkin sitä pitäisi nyt olla analysoimatta ja murehtimatta liikoja, mikä on tietenkin paljon helpommin sanottu kuin tehty. Voi kun viikko vierähtäisi nopeasti!

Hoitojen alkamisessa ehkä ihaninta ja eniten mieltä rauhoittavaa on se, että vaikkei raskaus oliskaan alkanut, niin tiedän uuden mahdollisuuden olevan aina heti kulman takana. Normaalilla kierrollanihan uutta mahdollisuutta ei välttättä tule montaa kertaa vuodessa ja nekin tulevat milloin sattuu.

Tulihan se sieltä!

Vihdoin tänään näytti ovulaatiotesti plussaa. Ja kunnolla näyttikin! Myönnän, että usko ovulaation saapumista kohtaan oli jo loppunut ja olin varautunut soittamaan huomenna lapsettomuusklinikalle kysyäkseni, mitä nyt tehtäisiin.

Luotto ovulaation saapumiseen romahti jo tiistaina. Tein kätilön käskystä ovulaatiotestin maanantaina aamulla ennen follikkeliultraa. Tuon testin jälkeen jokainen testiviiva oli maanantaista vaaleampi. Lisäksi ovulaatio-oireet ovat loistaneet poissaolollaan.

Perjantaina luin vielä testin ohjeet läpi, kun sain yhtäkkiä mieleeni, ettei testiä muistaakseni suositeltu tehtäväksi johonkin aikaan vuorokaudesta. Ja niinhän se tosiaan oli, ettei testiä suositeltu tehtäväksi ensimmäisestä aamuvirtsasta, josta olin kaikki tämän kierron testit tehnyt. Tein tämän takia sperjantaina iltapäivällä toisena testinä rfsu:n testin, johon ei piirtynyt testiviivaa haamua enempää. Teinpä siis kolmannen testin vielä illalla uudenvuoden juhlista kotiuduttuamme. (Ihan kuin tuo testaamisen ajankohta olisi tässä lopulta muuttanut mitään...)

Viimeistään rfsu:n testin myötä oli hävinnyt loputkin luoton rippeet ovulaation saapumiseen. Lauantaina vessassa käydessäni paperiin jäi kuitenkin aivan, aivan aavistus ovulaatiolimalta näyttävää. Laitoinkin viimeisen toivoni tälle päivälle, joka on muuten sama kierron päivä numero 19, jolle ovulaatio osui kierrossa, josta Tiitiäisemme sai alkunsa. 

Tein testin testin iltapäivällä ja testiviiva tuli näkyviin heti. Enpä ole ylipäätään saanut koskaan tuollaista testiviivaa mihinkään testiin! Nyt sitten toivotaan, että hyvä tuurimme hedelmöittymisten onnistumisten osalta jatkuisi ja sen seuraksi saisimme hyvän tuurin raskauden jatkumiseksi.

Iloa ja onnea uudelle vuodelle! ❤