perjantai 27. huhtikuuta 2018

Ensimmäinen kirje

Meillä oli tänään ensimmäinen neuvolan kautta järjestetty vauvaperhetapaaminen lähipuistossa. Noita tapaamisia on nyt kevään aikana yhteensä kolme. Paikalle kutsuttu porukka on siis sama, kuin neuvolan perhevalmennuksessa.

Meitä oli paikalla tällä kertaa vain kolme äitiä vauvoinemme ja aiheena oli synnytys. Oli kiva istua rauhassa alas keskustelemaan kahden juuri samoihin aikoihin synnyttäneen kanssa. Saimme myös muutamat vinkit ja temperamenttiin liittyvää lukemista. Odotan jo innolla seuraavia tapaamisia.

Kävelimme Tiitiäisen kanssa kunnon lenkin kotiin. Olemme käyneet vaunulenkillä joka ikinen päivä ja muutaman kerran myös alueen parin muun äidin kanssa, joiden kanssa treffit sovittiin alueen vauvojen Facebook-ryhmässä. Vaunulenkkeily kevätvauvan kanssa on uskomatonta luksusta!

Kotioven avatessani kynnyksellä odotti jotain aivan uutta - Tiitiäiselle hänen koko nimellään osoitettu kirje! Lähettäjästä sekä kirjeen muodosta ja näppituntumasta päätellen sisällä on Tiitiäisen oma Kela-kortti. Odotan puoliskoani töistä kotiin, että voimme avata kirjeen yhdessä.

Tiitiäisellä on siis ollut jo hetken aikaa ihan oikeakin nimi ja syntymäpäivää vietettiin viime lauantaina. Nimen valinta sujui meiltä täydessä yhteisymmärryksessä. Olimme koonneet raskausaikana yhdessä listan nimiä. Tiitiäisen synnyttyä nimen valinta oli helppo, sillä molemmat tahoillamme päädyimme samaa nimeen; Tiitiäinen nyt vain sattui näyttämään siltä. :)

Emme siis pitäneet varsinaista nimenantojuhlaa, vaan juhlistimme Tiitiäisen ainoaa oikeaa syntymäpäivää perheittemme ja kahden kummin kesken. Ajankohta määräytyi sen mukaan, miten puoliskoni porukoiden oli mahdollista tulla tänne Helsinkiin.

Toinen kirje, jonka oletan kopsahtavan postiluukusta pian koskeekin sitten yhteishuoltajuuden ja isyyden vahvistamista, jotka hoidimme neuvolassa ennakollisesti heti, kun vain oli mahdollista. Kolmekymmentä päivää syntymästä on täyttynyt jo viime viikolla, joten kuvittelisin lastenvalvojan lähettäneen asiakirjat jo maistraattiin.

Synnytyskertomus odottaa valitettavasti edelleen kirjoittamistaan, sillä haluaisin kirjoittaa sen tänne rauhassa ja ajatuksella. Toistaiseksi en ole tuollaisia hetkiä löytänyt. Arki rullaa meillä oikein mukavasti, eikä minulla oikein ole valittamista mistään. Huomaan kuitenkin, että vähänkään pitemmän aikaa vievien omien puuhien suunnittelu on toistaiseksi aika lailla turhaa.

Tiitiäisellä ei vielä ole kummoista vuorokausirytmiä. Yöt sujuvat mukavasti alkaen viimeistään iltayhdeksän aikoihin ja Tiitiäisen herätessä noin kahdesta kolmeen tunnin välein syömään. Syömiseen menee kymmenisen minuuttia, jonka jälkeen/aikana hän nukahtaa. Vaipan vaihdon kanssa kuluu tietenkin hieman pitempi aika. 

Aamuyöllä uni muuttuu kuitenkin todella levottomaksi Tiitiäisen heräillessä vähintään tunnin tai puolen välein ja pitäessä jatkuvaa älämölöä. Suolikin toimii tuolloin todella aktiivisesti ja vatsassa tuntuu vääntävän, vaikka kuinka yritän häntä aina yösyöttöjen yhteydessä röyhtäyttää. Hän alkaa myös jutella ja haluaisi seurustella. Nousemme ylös aina seitsemän aikoihin ja reilun tunnin päästä Tiitiäinen taas rauhoittuu ja on valmis uusille pitemmille unille. Tuolloin minäkin pyrin nukkumaan.

Tiitiäinenhän pisti aamuöisin kunnon jumpaksi myös raskausaikana. Tämänpäiväisen vauvaperhetapaamisen vetäjä totesi, että lähes kaikilla vauvoilla on aamuyöstä suunnilleen tuollainen kuvio, sillä viiden aikoihin kasvuhormonin (ja adrenaliinin? - en muista) eritys on kaikkein suurinta. Sinänsä lohduttavaa kuulla mahdollinen selittäjä aamuälämölöön, mutta kyllä minulle kelpaisi myös joku ihmekeino yöröyhtäytysten onnistumiseksi. Se kun auttaisi myös monena aamuna ilmenevään pukluryöppyyn. Vinkkejä? Anyone?

Päivisin Tiitiäinen jaksaa olla valppaana seurustella yhä pitempiä ajanjaksoja ja on alkanut viihtyä myös itsekseen tarkkaillen, jumppaillen ja äännellen. Uusia ääniä tuntuu putkahtelevan hänen suustaan päivittäin. Myös kehon hallinta tuntuu kehittyvän huimaa vauhtia. Niin se meidän pieni vauva vain kasvaa ja kehittyy. ❤ Illat kuluvat yhä enemmän tai vähemmän tissillä roikkuen, mutta Tiitiäinen nukahtaa nyt paljon helpommin ja, mikä parasta, ilman tissiä.

maanantai 16. huhtikuuta 2018

Häpyhuulihalkio

Synnytyksestä on nyt tunnin tarkkuudella neljä viikkoa. Uskaltauduin vasta tänään ottamaan peilin kauniiseen käteeni. Sanottakoon kuitenkin puolustuksekseni, että pyysin puoliskoani katsomaan jo synnytyssalissa, miltä alapääni kaiken jälkeen näytti. Ihan tavalliselta kuulemma.

Kirjoitan synnytyskertomukseni tänne, kunhan ehdin - sen kirjoittaminen kun vaatii vähän enemmän aivotyötä ja aikaa. Minulle tehtiin kuitenkin välilihanleikkaus ja ennen tätä aamua ainoa kosketukseni leikkausarpeen on ollut varovainen tunnustelu suihkussa käyntien yhteydessä. Kaikki on tuntunut kutakuinkin entisenkaltaiselta pientä, nyt jo laskenutta turvotusta ja leikkausarven saumaa lukuunottamatta.

Jälkivuoto muuttui viikko sitten tummaksi ja todella niukaksi. Käytännössä loppui kokonaan. Viime viikon alkupuolella alkoi kuitenkin uudestaan niukka, mutta kirkkaan verinen vuoto. Tuon vuodon takia päätin eilen illalla, että soittaisin tänään Naistenklinikan päivystykseen. Mutta täytyisihän tilanne katsastaa ennen sitä!

Aamutuimaan otin peilin kauniiseen käteeni. Ensisilmäyksellä kaikki näytti täsmälleen samalta kuin ennenkin. Silmään pisti kuitenkin leikkaushaavan kohdalla oleva ihan uusi tuttavuus - huulihalkio. Minulla on häpyhuulihalkio! :D Sitä ei varmaankaan ole jätetty tarkoituksella (puheluun vastannut Naistenklinikan kätilö ei osannut ottaa asiaan mitään kantaa). En tiedä voiko tuota korjata tai paremminkin, lähdetäänkö tuollaisia korjaamaan, mutta toisaalta en tiedä onko sillä edes väliä. Onhan se toisaalta ajatuksena tietyllä tapaa todella soma, että minulla on pieni häpyhuulihalkio muistona synnytyksestä. :)

Soitin Naistenklinikalle lähinnä siksi, että tuo vuodossa tapahtunut muutos mietitytti. Etenkin, kun se alkoi samoihin aikoihin, kun tikkien oli määrä olla sulanut. Kätilö ei osannut tuohonkaan sen kummempaa sanoa. Todennäköisimmin ei ole mitään syytä huoleen. Minun on otettava uusi puhelu vain, jos ilmenee kipuja, kirvelyä, pahaa hajua, hyytymiä tai tulehdusoireita.

Kolmas asia, josta kysyin kätilöltä on virtsaputkeni suu, jonka huomasin olevan auki. Sitä se ei ole ennen ollut. Siihenkään kätilö ei osannut mitään sanoa. Totesi vain, että synnytyksen myötä anatomiassa tapahtuu muutoksia ja tuo mahdollisesti kuuluu niihin. Muutoksia toki olin odottanutkin, mutta kun mistään ei ole saanut/tunnu saavan tietoa siitä, mikä on normaalia tai ainakin sellaista, mistä ei ole haittaa tai tarvitse olla huolissaan.

Jälkitarkastus minulla on reilun kuukauden päästä ja siellä saan puhelimeen vastanneen kätilön mukaan todennäköisesti enemmän vastauksia. Minun jälkitarkastukseni on Naistenklinikalla, koska osallistuimme synnytyksen yhteydessä lääketutkimukseen. Kätilön mukaan hyvä niin, sillä tuolloin tarkastuksen tekee automaattisesti näihin asioihin erikoistunut lääkäri.

tiistai 10. huhtikuuta 2018

Isäntissi

Eilen meillä testattiin allekirjoittaneen mahdollisuutta päästä jokaviikkoiseen kuntopiiriin. Toistaiseksi minulle riittää urheiluksi vallan mainiosti vaunulenkit, mutta meidän kuntopiiriporukka on niin mahtava, että haluan päästä paikalle jo pelkästään sen takia. Lisäksi minä olen toinen tuon lystin vetäjistä.

Meillä mennään täysimetyksellä. Ruokailu sujuu Tiitiäisen tahtiin ja illat tuppaavat olemaan aikamoista kuolemanväsyneen vauvan tissillä roikkumista. Välillä tekee oikein pahaa katsoa, kuinka toinen jo aivan unessa hamuaa tissin perään ja nukahtaa kesken imemisen havahtuakseen taas hetken päästä hädissään siihen, että tissi onkin luiskahtanut imuotteesta.

Vasta kahdeksan ja yhdeksän välillä Tiitiäinen malttaa nukahtaa niin, että hänet voi laskea sylistä ilman, että hän hetken päästä havahtuu hamuamaan hädissään takaisin.

Koska kuntopiirini on ilta-aikaan, päätimme treenata tilanteen etukäteen ja katsoa onko osallistumiseni ylipäätään mahdollista.

Olen lypsänyt muutaman kerran maitoa pakkaseen ja eilen lypsin vielä kaksi noin 25 millin satsia jääkaappiin. Lypsän ainakin toistaiseksi ihan käsipelillä, kun ei huvita ostaa ylimääräisiä härpäkkeitä. Homma on toiminut niinkin helposti, että Tiitiäisen imiessä toista tissiä, olen pitänyt toisen alla Minigrip-pussia ja maito on tippunut siihen oikeastaan ihan itsekseen. Toki vauhtia saa helposti nopeutettua käsiä käyttämällä.

Kuntopiirini on puoliskoni duunimatkan varrella, joten otimme Tiitiäisen kanssa bussin treenipaikalle ja sysäsin vain vaunut vastakkaiseen suuntaan tulevaan bussiin, jossa matkusti töistä kotiin palaileva puoliskoni. (Tällä harjoituskerralla hyppäsin bussiin itsekin, jotta olisin vain muutamien minuuttien päässä mahdollisen hädän iskiessä. Kuntopiirin aikaan minua ei itse asiassa saa kiinni edes puhelimella.)

Hyppäsin muutama pysäkki aiemmin pois ja lähdin puolentoista tunnin kävely- ja kauppalenkille. Puoliskoni jatkoi harjoittelemaan Tiitiäisen kanssa kotiin.

Täsmennettäköön vielä, että otimme tuon noin tunnin kestävän bussimatkaosuuden mukaan siksi, ettei meillä ollut mitään käsitystä siitä, malttaisiko Tiitiäinen rauhoittua ilta-aikaan edes vaunuihin. Ja siis ylipäätään tuo vaihto tapahtuu matkan varrella, koska muuten puoliskoni pitäisi lähteä töistä vielä tuntia aikaisemmin vapauttamaan minut.

Mutta miten homma siis sujui? Toisin sanoen, pääsenkö ensi viikolla kuntopiiriin (nitkuttamaan jotain pientä)?

Kaksikko oli päässyt onnellisesti kotiin ja maitoa oli uponnut ruiskulla annettuna koko jääkaappiin jättämäni satsi (lähes 50 milliä). Pakkasesta puoliskoni ei ollut kuitenkaan lähtenyt lisämaitoa lämmittelemään. Osa maidosta oli kuulemma vuotanut suupielistä ja homma olisikin puoliskoni mielestä kivempi ja ennen kaikkea siistimpää hoitaa pullolla. Pulloa meille ei kuitenkaan ole tulossa - ainakaan vielä.


Tiitiäisen rauhoittaminen olikin sitten ollut hankalampi rasti, joskin sitä se on iltaisin minullekin. Lopulta puoliskoni oli saanut rauhoitettua pikkuisen vaunujen pehmeään kantokoppaan ja oli sitten kantanut häntä siinä ympäri asuntoa kirjoittaen samalla toisella kädellä työsähköposteja. :D

Mutta siis, isäntissi toimii ja tämä äiti pääsee kuntopiiriin! \o/


sunnuntai 8. huhtikuuta 2018

Voimavauva

Tervehdys vauvakuplasta! En ole vielä ehtinyt synnytystarinaani kirjoittaa, mutta eiköhän sen tekemiseen löydy hetki ihan lähipäivinä. Kaikki aika jotenkin vain häviää vauvan kanssa seurustellessa, ulkoillessa ja kaikenmoisessa arjen puuhastelussa.

Puoliskoni palasi viikon alussa töihin, mutta aivan lähellä asuva äitini on pitänyt kuluvan viikon lomaa ollakseen minun ja Tiitiäisen apuna ja seurana. Olen todella etuoikeutetussa asemassa, kun äitini pystyy tarvittaessa auttamaan meitä. Suurin apuhan tulee lopulta siitä, että vain tietää avun olevan lähellä, jos ja kun sitä tarvitsee. Tänä viikonloppuna apu onkin kelvannut, sillä puoliskoni on ollut työmatkalla.

Vieraitakin on käynyt. Tiistaina meitä kävi samanaikaisesti ihmettelemässä (äitini lisäksi) isäni vaimoineen, isoäitini ja kummitätini. Tiitiäinen innostui kovasti seurustelemaan hakemalla katsekontaktia ja kannattelemalla hienosti päätään. Tuon jälkeen pään kannattelu onkin ollut hänen puuhalistansa kärjessä. Toinen on selvästi innoissaan ja ylpeä uudesta taidostaan.

Meillä on varsinainen voimavauva. :D Aamuisin ja iltaisin pidämme hänen toiveestaan jumppahetken, jolloin hän saa kiivetä alavatsalta hartioiden ohi tyynylle, "roikkua" sormista ja mitä hän nyt kulloinkin keksiikään. Ähellys on kova ja naama onnesta soikeana.

Keskiviikkona oli Tiitiäisen toinen neuvola ja myös neuvolaterkka totesi meillä olevan varsinainen voimavauva. Painoakin oli kertynyt hienosti yli viidennes syntymäpainon päälle.

Voimien lisäksi Tiitäinen syntyi aikamoisilla äänitehosteilla varustettuna. Hän ei turhia itkeskele, mutta kaikkea muuta ääntä hänestä sitten kuuluukin. Röyhtäilyjen, pierujen ja maitokakan väännön rinnalla kaikella muullakin tuntuu olevan oma äänensä; Tiitiäinen ääntelee teatraalisen nautinnollisesti rinnalla syödessään, nielee äänekkäästi, murisee untansa häirittäessä, myhäilee, ymisee unissaan jne. Hänen äänivalikoimansa kuulostaisi olevan loputon ja äänivirta aika lailla jatkuva.

Tiitiäisen kaltaisen vauvan kanssa ei aika käy pitkäksi, vaikkei mitään sen kummempaa tapahtuisikaan. Saa nähdä, mitä tuumaan vauvelimme fyysisyydestä ja äänitehosteista, kun aika kuluu. ;D