maanantai 16. huhtikuuta 2018

Häpyhuulihalkio

Synnytyksestä on nyt tunnin tarkkuudella neljä viikkoa. Uskaltauduin vasta tänään ottamaan peilin kauniiseen käteeni. Sanottakoon kuitenkin puolustuksekseni, että pyysin puoliskoani katsomaan jo synnytyssalissa, miltä alapääni kaiken jälkeen näytti. Ihan tavalliselta kuulemma.

Kirjoitan synnytyskertomukseni tänne, kunhan ehdin - sen kirjoittaminen kun vaatii vähän enemmän aivotyötä ja aikaa. Minulle tehtiin kuitenkin välilihanleikkaus ja ennen tätä aamua ainoa kosketukseni leikkausarpeen on ollut varovainen tunnustelu suihkussa käyntien yhteydessä. Kaikki on tuntunut kutakuinkin entisenkaltaiselta pientä, nyt jo laskenutta turvotusta ja leikkausarven saumaa lukuunottamatta.

Jälkivuoto muuttui viikko sitten tummaksi ja todella niukaksi. Käytännössä loppui kokonaan. Viime viikon alkupuolella alkoi kuitenkin uudestaan niukka, mutta kirkkaan verinen vuoto. Tuon vuodon takia päätin eilen illalla, että soittaisin tänään Naistenklinikan päivystykseen. Mutta täytyisihän tilanne katsastaa ennen sitä!

Aamutuimaan otin peilin kauniiseen käteeni. Ensisilmäyksellä kaikki näytti täsmälleen samalta kuin ennenkin. Silmään pisti kuitenkin leikkaushaavan kohdalla oleva ihan uusi tuttavuus - huulihalkio. Minulla on häpyhuulihalkio! :D Sitä ei varmaankaan ole jätetty tarkoituksella (puheluun vastannut Naistenklinikan kätilö ei osannut ottaa asiaan mitään kantaa). En tiedä voiko tuota korjata tai paremminkin, lähdetäänkö tuollaisia korjaamaan, mutta toisaalta en tiedä onko sillä edes väliä. Onhan se toisaalta ajatuksena tietyllä tapaa todella soma, että minulla on pieni häpyhuulihalkio muistona synnytyksestä. :)

Soitin Naistenklinikalle lähinnä siksi, että tuo vuodossa tapahtunut muutos mietitytti. Etenkin, kun se alkoi samoihin aikoihin, kun tikkien oli määrä olla sulanut. Kätilö ei osannut tuohonkaan sen kummempaa sanoa. Todennäköisimmin ei ole mitään syytä huoleen. Minun on otettava uusi puhelu vain, jos ilmenee kipuja, kirvelyä, pahaa hajua, hyytymiä tai tulehdusoireita.

Kolmas asia, josta kysyin kätilöltä on virtsaputkeni suu, jonka huomasin olevan auki. Sitä se ei ole ennen ollut. Siihenkään kätilö ei osannut mitään sanoa. Totesi vain, että synnytyksen myötä anatomiassa tapahtuu muutoksia ja tuo mahdollisesti kuuluu niihin. Muutoksia toki olin odottanutkin, mutta kun mistään ei ole saanut/tunnu saavan tietoa siitä, mikä on normaalia tai ainakin sellaista, mistä ei ole haittaa tai tarvitse olla huolissaan.

Jälkitarkastus minulla on reilun kuukauden päästä ja siellä saan puhelimeen vastanneen kätilön mukaan todennäköisesti enemmän vastauksia. Minun jälkitarkastukseni on Naistenklinikalla, koska osallistuimme synnytyksen yhteydessä lääketutkimukseen. Kätilön mukaan hyvä niin, sillä tuolloin tarkastuksen tekee automaattisesti näihin asioihin erikoistunut lääkäri.

4 kommenttia:

  1. Mulla repeämä tulehtu viikon sisään synnytyksestä. Aluks aattelin et kudosnesteen vuoto on ihan ok, mutta kun sitä tuli niinku ihan hulluna! Ja se oli niiiiin kipeä. Sain siihen ab-kuurin ja nyt tuo on jo soiva peli, Haha :D Jälkitarkistus on nyt tällä viikolla, siellä lopullinen siunaus tulee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Auts. Mä niin toivon, että tuo oma on vain perus jälkivuotoa. Ja, että kaikki ylipäätään on kunnossa. Nää on taas näitä asioita, joista jotenkin ihmeellisesti ei juurikaan kerrota tai puhuta, vaikka aika suurta osaa maailman ihmisistä koskee. Mistä lie johtuu...

      Poista
    2. Joo mä mietin samaa! Tästä aiheesta ei kyllä todellakaan puhuta! Ehkä ihmiset ei kehtaa, emmä tiiä :D

      Poista
    3. Joo, kehtaamisesta se varmasti pitkälti on kiinni. Ja samalla, kun asiasta ei juuri tipu tietoa, niin kaikki itsekseen miettivät, että juuri ja vain mulle tapahtui niin ja näin, eikä kehtaa asioita ottaa puheeksi, kun se tekisi itsestä jotenkin poikkeavan ja mahdollisesti epäonnistuneen. Pohjimmiltaan varmasti juontaa myös siitä, että nämä ovat suoraan vain naisia koskevia asioita. Olettaisin, että näistäkin asioista kyllä pikku hiljaa aletaan puhua enemmän, annetaan enemmän tietoa ja häpeä haihtuu. Itsehän olen ammattikehtaaja. :D

      Poista