tiistai 31. joulukuuta 2019

Seulaan jäätiin

Eilisten päiväunien aikaan oli tullut puhelu. Läräilin nopeasti nettiä ja totesin puhelun alkavan samoilla numeroilla, kuin kaikki äitiyspolin numerot. Epätoivo, -usko ja paniikki syttyivät heti.

Yhdistelmäseulaan kuuluva niskaturvotusultra oli perjantaina. Kaikki näytti olevan hyvin ja turvotuskin 1,2, mutta jos seula hälyttäisi niin soittaisivat varmasti seuraavaan (siis kuluvan) viikon aikana. Jos puhelua ei tulisi, voisimme huokaista tältä erää helpotuksesta.

Uutta puhelua ei eilen tullut ja numero tyyttäsi soittaessani varttua. Tänään soitin perään uudestaan - hermoni eivät yksinkertaisesti olisi kestäneet yhtään enempää odotusta, vaikka aika riekaleiksi ne meni luurin käteen ottamisestakin.

Sikiöseulontahan siellä vastasi, aivan kuten olin pelännyt. Seulan perusteella olen riskiryhmässä trisomia 18:aan. Mitään lukuja en tiedä - ne selviävät tänä perjantaina (edit: "positiivisen" tuloksen saa, jos riskiluku on vähintään 1:150). Tuolloin meillä on myös mahdollisuus tarkentavaan verikokeeseen ja/tai istukkanäytteeseen.

Itkettää. Itkettää ja pelottaa. Olo on täysin lannistunut. Tiedän, ettei mitään tuomiota ole vielä annettu, mutten onnistu repimään siitä lohtua.

Samaan aikaan Tiitiäinen on sairastanut jo viikon. Jouluaaton kruunasi oksennustauti, joka eteni sitkeälimaiseksi yskäksi, joka on saanut pienen oksentamaan joka ilta sänkyyn - meidän tai omaansa. Viikkoon ei ole ruoka maistunut, mutta juoma on onneksi. Eilen kaiken kruunasi korkealle noussut kuume. Epätoivon hetkenä ehdin jo ajatella, että niinkö tässä vielä käy niin, ettei meillä kohta ole yhtäkään lasta.


Loppulisäys:

Parin viikon takaisen verenvuodon osalta kaikki on hyvin. Se jatkui muutaman päivän tuhruna ja hävisi sitten. Pienellä näytti olevan ultrassa kaikki hyvin ja vastasi täysin viikkoja. Allekirjoittaneelle annettiin varmuuden vuoksi vasta-ainepiikki, sillä puoliskoni on rh-tekijän suhteen positiivinen, kun taas minä olen negatiivinen.

Verenvuodolle ei löytynyt sen kummempaa syytä, joten todennäköisimmin se johtui seksin ja hormonien ohentamien limakalvojen yhdistelmästä. (En ikimaailmassa olisi uskonut, että siitä saattaisi seurata noin valtava hulahdus!) Vasta-aine annettiin, koska varmaa alkuperää vuodolle ei voitu antaa. Ilman veriryhmähässäkkäähän tähän ei polilla olisi kiinnitetty mitään huomiota edes.


sunnuntai 15. joulukuuta 2019

Verta. Ja kipuja.

Oloni on ollut tämän raskauden suhteen pääsääntöisesti hyvin luottavainen. Eilen kupla sitten puhkesi.

Aamusta alkaen alaselkää ja -vatsaa jomotteli aaltomaisesti. Ei mitään isoa kipua, mutta kuitenkin sellaista, johon kiinnitin huomioni, sillä aiemmin tässä raskaudessa minulla ei ole ollut mitään tuon seudun tuntemuksia jomottavaa keltarauhasta lukuun ottamatta. (Onnistuneessa raskaudessa niitä ei ollut missään vaiheessa.)

Veri saapui kuvioon illalla. Seksin jälkeen hulahti verta oikein kunnolla ja sitä tiputteli koko ajan väheten aina aamuun asti. Uskoisin kuitenkin, että kyse oli yhdestä hulahduksesta, jonka rippeitä kaikki muu sitten oli.

Illalla olin niin luovuttanut koko raskauden suhteen, etten soittanut edes äitiyspolille. Aamulla kuitenkin otin luurin kauniiseen käteeni. Kätilön mukaan veri(hulahdukset) seksin jälkeen ovat raskausaikana hyvin tavallisia, ja voi olla vain onneton sattuma, että (ehkä normaalista kohdun kasvusta johtuvat?) kivut sattuivat osumaan samalle päivälle.

Käsky päivystykseen kuitenkin kävi, sillä veren alkuperästä ei tietenkään voi olla varma ja meillä on se tilanne, että minä olen reesusnegatiivinen, kun taas puoliskoni on positiivinen. Tästä siis seuraa se, että mikäli kyseessä on keskenmeno, niin vasta-ainepiikki on annettava viimeistään kolmen vuorokauden kuluessa.

Lääkäriin on aikaa vielä vajaat kolme tuntia ja yritän nyt jotenkin pitää pakkaa kasassa. Oloni on tosiaan aika lailla toivoton ja olen varautunut kuulemaan sen pahimman. Onneksi ei tarvitse odottaa yhtään kauempaa.