Kaikki hyvin

Seulassa oli tosiaan kaikki hyvin. Ultrassa kätilö katsoi rakenteet läpi paljon tarkemmin, kuin edellisissä raskauksissa ja niskaturvotukseksi saatiin 1,8 mm eli täysin normaali.

Kuten kerroin, seerumiseulan tulokset olivat jostain syystä livahtaneet OmaKantaan jo ennen nt-ultraa ja osasin niiden perusteella sanoa, ettei seula ainakaan niiden takia tule hälyttämään. HCG-beeta-arvo oli matalanpuoleinen (0,45 MoM), kuten molemmissa aiemmissakin raskauksissa ja MoM-korjattu arvo oli melko samansuuruinen, kuin Tiitiäistä odottaessani. Haitulaa odottaessahan se oli todella reippaasti matalampi (0,23 MoM). PAPP-A:n arvo sen sijaan oli noille viikoille korkea(hko?) ja MoM-korjattu arvo olikin 1,5. 

Tämän raskauden lopulliset riskiluvut olivat yllättäen pienemmät, kuin edes Tiitiäistä odottaessani, vaikka pelkkä ikäriski oli noussut huimasti tuolloisesta 1:481:sta tämänkertaiseen 1:169:ään. Haitulaa odottessani ikäriskini oli 1:291. Toisin sanoen yhdistelmäseulan osalta jännitys loppui helpotuksen huokaisuun.

Nyt onkin sitten mietittävänä, teetämmekö yksityisellä laajan nipt-tutkimuksen joka tapauksessa. Sinänsä se tuntuu typerältä, mutta samaan aikaan tuntuisi yhtä typerältä olla tekemättä, vaikka tiedänkin, ettei sen tulos lopulta voisi taata tervettä lasta.

No, tässä on vielä aikaa miettiä. Nt-ultran perusteella laskettua aikaa aikaistettiin syyskuun 24. päivälle, mikä harmittaa töiden takia. Raskaus ei ensinnäkään ole ovulaation ajankohdan takia voinut alkaa niin varhain, että tuo laskettu aika olisi mahdollinen. Jokaisen päivän palkka tulee tässä tapauksessa tarpeeseen, kun olen ylipäätään palaamassa töihin vast kesäkuun alussa, joten aion kyllä neuvolassa yrittää vielä saada puljattua lasketun ajan takaisin entiseen ajankohtaan (olikohan se 25. vai 26. syyskuuta...).

Täällä on siis kaikki hyvin. Myös kaikki muut mitatut arvot ovat olleet viitevälin sisällä ja vointi jatkuvaa jäätävää pahoinvointia lukuun ottamatta hyvä. Liikkeitä olen kuvitellut tunteneeni jo pari viikkoa, mutta noiden tuntemusten aiheuttaja lienee ihan yhtä todennäköisesti suolistoni, kuin Peikkulainen. Tiedän aiempien raskauksien perusteella, että suoliston liikkeet tuntuvat hyvin samalta, kuin sikiön liikkeet. Parhaiten sen tajuaa raskauden jälkeen, kun toistuvasti tuntee sikiön liikkeitä, vaikka tuolta seuruvilta löytyy enää vain suolisto. 

Nyt sitten odotetaan innolla niiden varmojen liikkeiden tuntemista ja jännityksellä sitä, missä istukka tällä kertaa sijaitsee. Toivoisin niin kovasti, että se löytäisi tiensä kohdun takaseinämään ja Peikkulainen osoittautuisi suhteellisen aktiiviseksi tapaukseksi - sen verran pahat traumat on jäänyt Haitulan raskaudesta ja pieneksi paljastuneesta syntymäkoosta.

Seulajännitystä

Enpä ole saanut hetkeen kirjoiteltua kuulumisia, vaikka kovasti olisi tehnyt mieli. Pahoinvointi vaivaa niin, että pidätän oksennusta käytännössä koko ajan. Pahoinvointi helpottaa lähinnä unien ajaksi ja valveilla aivan hetkittäin, mikä vie voimat aivan totaalisesti. Lisäksi tuntuu, etteivät lapset ole tehneet tänä vuonna muuta, kuin sairastaneet ja minä kärvistellyt heidän kanssaan neljän seinän sisällä, mikä entisestään pahentaa pahoinvointia ja väsymystä. Kaiken kukkuraksi harjoitussupistukset tuntuvat alkaneen jälleen varhain - ensimmäiset  varmat tunsin jo ainakin viikko sitten.

Nyt mennään jo raskausviikolla 12 ja huomenna on kauan odotettu nt-ultra. Ultra jännittää aivan vietävästä, vaikka kävimmekin yhdessä puoliskon kanssa toisessa varhaisultrassa kaksi viikkoa sitten ja siinä kaikki näytti olevan kunnossa. Pikku Peikkulaisemme vastasi tuolloin viikkoja 10+5 eli lääkäri sai hyvin saman mitan, kuin ensimmäisessä varhaisultrassa, jonka perusteella viikkoja olisi piyänyt olla 10+4. 

Peikkulainen hengaili ultran alkaessa täydellisessä sivuprofiiliasennossa, mutta lääkärin napatessa kuvan mittausta varten, aloitti pikkuinen jumppailun eikä mittaa saatu otettua ideaaliasennossa. Toisin sanoen tuo saatu mitta voi hieman heittää. Olihan se ihmeellistä nähdä, kuinka tuolloin vain reilun kahdeksan viikon ikäinen ihmisen alku näytti jo aivan ihmiseltä. Kaikki elinten aiheetkin ovat tuossa vaiheessa valmiina ja loppu raskaus onkin sitten lähinnä kasvua ja viilailua.

Harmittaa hieman, ettei lääkäri ehtinyt ottaa sivuprofiilikuvaa, josta olisi nähnyt myös niskaturvotuksen, mutta ainakaan silmämääräisesti ei näkynyt mitään hälyttävää. Silti huominen jännittää. Vielä enemmän jännittää seulan tulokset ja niiden odottelu.

Jostain syystä Maisaan kilahti tänään kaikkien muiden kemiallisen seulan tulosten ohella seerumiseulan PAPP-A- ja hCG-beeta-arvot! Koskaan aiemmin ne eivät ole tulleet minulle näkyviin ennen seulan tulosten valmistumista eikä mielestäni edes ole mitenkään perusteltavissa, että nuo seerumiseulan arvot julkaistaan odottajalle varsinkaan ennen nt-ultraa, jossa raskauden tarkka kesto varmistetaan.

Seerumiseulassa selvitettävien proteiinien (PAPP-A ja hCG-b) normaali pitoisuushan vaihtelee todella paljon raskaudesta toiseen, mutta myös raskauden päivän tarkkuudella määritetyn keston mukaan. Toisin sanoen, noita arvoja ei voi tulkita ilman tarkkaa tietoa raskauden kestosta, minkä lisäksi on mielestäni ylipäätään kyseenalaista julkaista odottajalle (ilman lausuntoa) sellaisia arvoja, joista ei anneta viiteväliä. Näin herätetään pahimmillaan vain valtavaa (ja useimmiten täysin turhaa) huolta. (Lisäksi nuo arvot mitataan nimenomaan osana seulaa - ei sen takia, että niiden perusteella voitaisiin päätellä varmaksi jotain muuta, vaikka matalien PAPP-A-arvojen toki tiedetäänkin korreloivan tiettyjen raskauden aikaisten odottajan ja/tai sikiön terveyteen liittyvien kohonneiden riskien kanssa.)

No, sen nyt osasin tuosta jo tulkita, että PAPP-A-arvoni ovat tällä kertaa mukavan korkeat ja hCG-betankin pitoisuus taitaa olla lähempänä keskimääräisiä lukemia, vaikka matalanpuoleinen se tälläkin kertaa taitaa olla. 

Huominen on onneksi ihan kohta, vaikka samalla se hirvittääkin. Pelottaa, onko ketään hengissä, mutta vielä enemmän se, että tästä alkaisi toisinto viime raskauden helvetistä. Toivon niin kovasti hyviä uutisia ja mahdollisuutta elää tätä raskautta päivä kerrallaan ilman ylimääräisiä murheita.