maanantai 12. lokakuuta 2020

Pieni vauva

Haitula on jo kolmen ja puolen kuukauden ikäinen ja meidän perheelle kuuluu oikein hyvää. Huomenna on vuorossa kehityskontrolli, mikä hieman jännittää, vaikka mitään syytä huoleen ei pitäisi ollakaan. Kaikki alle 2,5-kiloisena syntyneet kontrolloidaan siis kolmen kuukauden ikäisenä - olipa vauva keskonen tai ei. 

Tuntuu edelleen ihmeelliseltä, että meitä on nyt neljä. Jännitin raskausaikana, onko mahdollista rakastaa toista lasta yhtä paljon, kuin Tiitiäistä. Että voisiko muka kukaan olla yhtä ihmeellinen ja ihana. Kyllä on ja kyllä voi. 

Haitula on aivan uskomattoman hurmaava tapaus. Hän on kova tarkkailemaan ympäristöään ja rakastaa ihmiskasvoja. Hän on tyytyväinen vauva, joka nukkuu todella hyvin. Unien suhteen Haitula on aivan eri maailmasta, kuin Tiitiäinen.  Toivottavasti myös jatkossa. 

Kirjoittelen synnytyskeetomuksen (tai siis -kertomukset) mahdollisimman pian ja muutenkin meidän kuulumisia. Nyt menen unille, jotta jaksan aamulla virkeänä Naistenklinikalle. Miltäköhän tuntuu palata vastasyntyneiden teho-osastolle? Minulla on myös aika monta kysymystä, joihin neuvolassa ei ole osattu vastata tai joita en vielä ole edes uskaltanut kysyä. Jännittää.