keskiviikko 29. joulukuuta 2021

Johtofollikkeli

Maanantaiaamuna oli henkeäsalpaavan upea keli ajaessani autolla lapsettomuusklinikalle tyhjän kaupungin läpi. Tavallisesti olen taittanut matkan fillarilla, mutta jostain syystä tänä vuonna on jäänyt nastarenkaat laittamatta. Julkisilla matka olisi vienyt niin kauan, ettei se ollut vaihtoehto, kun lapsiani katsomaan tulleella äidilläni oli sovittuna muutakin ohjelmaa.

Jännitys iski ihan toden teolla päästyäni ratin taakse. Olin ajatellut, että viime kierron onnistunut ovulaation induktio olisi pyyhkinyt pois Haitulan yrityksen herättämän pelon hoitokierron epäonnistumisesta. Niin vain sydän hakkasi ja mietin mielessäni vaihtoehtoisia skenaarioita siitä, millä kaikilla tavoilla hoito on voinut mennä pieleen ja mikä olisi minun reaktioni niihin.

Oma lääkärimme oli joululomalla, joten ultran teki toinen erittäin kokenut ja meille jo Haitulaa yrittäessämme tutuksi tullut lääkäri. Hän oli katsonut läpi kaikki tietomme aivan ensikäynnistämme asti, mistä tuli todella lämmin ja luottavainen olo. Oli myös helpottavalta, kun ei itse tarvinnut käydä omaa tarinaa alusta asti läpi.

Kohdun limakalvo oli taas reilut 8 mm ja sen kaveriksi oikeasta munasarjasta löytyi 18-millinen munarakkula. Kaikki muut munarakkulat olivat todella selvästi pienempiä. Kaikki oli siis niin hyvin, kuin olla vain voi. 

Nyt sitten odotellaan ovulaatiota saapuvaksi. Aloitin ovulaatiotestien tekemisen maanantaina, joka oli kiertopäivä 13, jolloin sain testiin jonkin verran tummemman testiviivan, kuin eilen ja tänää. Sain tietenkin kehitettyä tuosta itselleni stressin ja nyt mietin jatkuvasti, meinaako ovulaatiota tulla lainkaan.

Ovulaatio-oireet loistavat edellisen kierron tavoin poissaolollaan eikä seksikään nappaa. En tiedä, mistä tämä johtuu. Ehkä väsymyksestä. Ehkä siitä, että keskenmenot ja jälleen kerran hoitoihin päätyminen ovat toden teolla lannistaneet minut. Tai ehkä kehoni on lopullisesti rikki.

Maanantain ihana keli ja follikkeliultran hyvät uutiset nostivat hetkeksi pintaan aidon ilon ja uskon onnistumiseen - olo oli kevyt ja luottavainen. Yllättävän vähän aikaa sitä kuitenkin kesti. Jotenkin tässä pitäisi nyt ryhdistäytyä ja onnistua löytämään ilo ja luottamus. Ei tässä muuten ole mitään järkeä.

perjantai 17. joulukuuta 2021

Uusi mahdollisuus

Miten helpottavalta kuukautisten alkaminen voikaan tuntua! Meillä on taas uusi mahdollisuus onnistua!

Monirakkulaisten munasarjojeni ikävimpiä ilmentymiä on epäsäännöllinen kierto, jossa ovuloimattomuuden ohella raastavinta on useimmiten todella pitkiksi venyvät kierrot. Tällaisella kierrolla lapsen yrittäminen on yhtä helvettiä - puurtamista ilman todellista toivoa onnistumisesta (omituisena poikkeuksena imetysaika!!)

Kiitos Letrozolin, ovulaatio ja kuukautiset tulevat aika lailla oppikirjan mukaisesti, vaikka hoitokiertoni ovatkin klassista 28 vuorokauden kiertoa pitempiä. Jos vanhat merkit pitävä paikkansa, osuu nyt alussa olevan kierron ovulaatio aika tarkalleen uudellevuodelle.

Ehkä loma tekee taas tehtävänsä. 🤞

maanantai 13. joulukuuta 2021

40 prosenttia

Ei näytä onni olevan tälläkään kertaa meidän puolellamme. Tein tänään uuden raskaustestin, koska tämä on tyypillisesti ollut suunnilleen se päivä, jona ensimmäisen raskaustestin olen tehnyt, JOS on ollut oireita, joiden takia olen katsonut aiheelliseksi koko testiä ylipäätään tehdä.

Rehellisyyden nimissä en koko testiä olisi tänään edes tehnyt, jos en olisi tehnyt viime torstaista testiä (vain tämänpäiväistä virtsarakon tähystystä silmälläpitäen) ja saanut siitä plussaa. Minulla ei ole käytännössä mitään raskausoireita (loppukierrolleni muutenkin tyypillistä) koholla olevaa lämpöä lukuun ottamatta.

Tein testin myös siksi, että lääkäri oli kirjoittanut minulle luomuyrityksistä mahdollisesti alkavan raskauden tueksi lugesteronin (luontainen keltarauhashormoni), jota kätilö viime torstaina kehotti minua ottamaan myös tässä letroilla tuetussa kierrossa. Kun ei siitä sinänsä haittaakaan ole. Halusin siis jonkun varmistuksen siitä, että lugesteronia kannattaisi edelleen ottaa ja toisaalta luvan lopettaa sen ottaminen ja kierron keinotekoinen pitkittäminen, mikäli tästä ei näytä raskautta tulevan.

No eihän se viiva ollut minnekään tummunut. Sinne päinkään. En valitettavasti löytänyt lähiapteekeista tuota torstaina tekemääni Clearbluen Early detection -testiä, joten ostin vastaavan testin eri merkkisenä. Tiedän toki aivan hyvin, ettei raskaustestejä ole varsinaisesti tarkoitettu tällaiseen eikä eri merkkisten raskaustestien tuloksia tai raskauksia ylipäätään voi verrata keskenään. Mutta. Kaikissa viidessä aiemmassa raskaudessa minulla on ollut näillä viikoilla jo todella selvä testiviiva. Lisäksi ensimmäisestä selvästä plussasta on kulunut jo neljä vuorokautta. Oireitakaan ei ole.

Testissä näkyy toki selvä, mutta todella haalea plussa. Aivan liian haalea etenkin, kun kyseessä on varhainen testi.

Soitin aamulla lapsettomuusklinikalle ja selitin tilanteen kätilölle. Totesin, että haluaisin tässä tilanteessa lopettaa lugesteronin ja katsoa, alkaako vuoto. En usko, että tästä raskautta enää tulee, ja se ainoa asia, joka minulla on menetettävänä on oma jaksamiseni. En halua koskaan enää palata siihen mielentilaan ja elämään, jossa aina odotan ja toivon. Odotan ja toivon, vaikka tiedän, ettei toivoa ole. 

Se lapsettomuudessa oli minulle rankinta - odottaminen ja toivominen tietämättä yhtään, tuleeko toive lopulta ikinä toteutumaan. Minun toiveeni on onneksi jo toteutunut. Toki toive kolmannestakin lapsesta on yhtä lailla toive. Se on kuitenkin hyvin erilainen enkä yksinkertaisesti ole enää valmis pistämään yhtä paljon peliin. 

Keskustelin kätilön kanssa melko pitkään ja hän totesi, että kuulostaa järkevältä lopettaa lugesterontuki tähän. Minulla ei ole sitä paitsi todettu vajausta alkuraskauden keltarauhashormonin erityksessä, joten jos tästä jotenkin ihmeen kaupalla raskaus vielä tulisikin, niin oman kehoni keltarauhashormonituotanto mitä todennäköisimmin riittäisi ylläpitämään raskauden turvallisemmille viikoille asti.

Nyt odotellaan siis vuotoa alkavaksi. Vuoto taas tuo mukanaan uuden mahdollisuuden. Ehkä sitten seuraavalla kerralla on parempi tuuri.

torstai 9. joulukuuta 2021

Kolmas kerta toden sanoo?

Ovulaatio oli vajaat kaksi viikkoa sitten. Lauantain vastaisen yön kivut eivät jättäneet epäilystäkään siitä, milloin ovulaatio todella tapahtui. Kivut olivat aivan jäätävät! Jouduin vaihtamaan keskellä yötä jopa alkkarit vanhoihin venähtäneisiin, koska ihan kaikenlainen kosketus alavatsan ja takapuolen alueella tuntui suoranaiselta kidutukselta.

Ovulaatiotestihän näytti plussaa perjantaina enkä olisi varmaan tiennyt ovulaatiota saapuvaksi ilman sitä (ja yön kipuja). Kaikki tavanomaiset ovulatio-oireet puuttuivat. Lämpö kyllä nousi heti lauantaina yli 37 asteeseen, mikä on hyvä todiste ovulaation tapahtumisesta.

Olen seuraillut mahdollisia raskausoireita todella tarkkaan. Miten sitä onkin taas saanut itsensä sellaiseen asentoon, että kuulostelee jokaista rasahdusta, kuin mikäkin luulotautinen! Mitään sen kummempia oireita en ole kuitenkaan huomannut, mitä nyt vasen munasarja jomottelee ja nännit hieman aristelevat - niitä painellessa. Siis oireita, jotka ovat tyypillisiä ihan kaikille kierroille. 

On minulla ollut aavistuksenomaista hengästymistä viimeisen kahden päivän ajan, minkä huomaan lähinnä maskia käyttäessäni. Lisäksi lämmöt ovat nousseet päivien kuluessa taas yli 37,5 asteen, mutta ehkä ne nousevat aina kierron loppua kohden. Olen myös heräillyt jo useamman päivän ajan pirteän oloisena aamukuudelta, kun normaalisti nukun helposti yli seitsemään.

Toisaalta yöllä ei ole tarvinnut ravata vessassa, nenä ei ole tukossa (paitsi flunssan takia ajottain) eikä olo ole etova. Illalla väsyttää tavanomaista aikaisemmin, mutta olen tosiaan myös herännyt tavanomaista aikaisemmin.

Tein kuitenki testin tänä aamuna, koska olen menossa maanantaina virtsarakon tähystykseen (koska pissasin kuukauden takaisen virtsatietulehduksen yhteydessä ihan toden teolla verta 🥶) ja halusin tehdä testin tänään, jotta voin vielä huomenna tarvittaessa soitella Urologian polille kysyäkseni... jotain. Tähystyksen voi tehdä, vaikka olisinkin raskaana, mutta kai minä kohdalleni kertyneiden kokemusten jälkeen haluan olla tilanteessa, jossa olen saanut rauhassa miettiä ja keskustella.

Tein siis Yliopiston apteekin raskaustestin (joka on jostain syystä oma suosikkini). Testi erottaa hCG-pitoisuuden 25 mIU/ml eli se ei ole mikään ultraherkkä testi eikä näin ollen todennäköisesti näyttäisi vielä plussaa (nyt olisi siis aivan enimmillään rv 3+5). Omasta mielestäni testi oli hyvinkin negatiivinen, mutta silti siinä näytti olevan aivan haalea viiva. Päätin siis hakea herkemmän testin, koska tilanne on tuo edellä kuvaamani.

Hain siis apteekista Clearbluen herkän testin ja tein sen lounaan jälkeen noin 4 tunnin pidättelyllä. Myönnän, etten todellakaan odottanut näkeväni kahta viivaa enkä katsonutkaan testiä sen tekeytyessä, vaan puuhailin muuta. Niin vain siihen kuitenkin piirtyi myös testiviiva! 

Olo on epäuskoinen. Meillä on ollut puoliskoni sanoin aivan käsittämätön osumistarkkuus viimeisen neljän kierron aikana: 3/4! (Ja 3/3 niistä, joissa oli ovulaatio.) Toisaalta tekemäni testi on ns. herkkä testi ja se erottaa näin ollen myös kemialliset raskaudet. Näillä viikoilla saaduista positiivisista tuloksista hiipuu joidenkin tutkimusten mukaan jopa 40 % lopulta negatiivisi.

Tästä käynnistyvät piinaavaakin piinaavammat viikot. Tällä hetkellä mietityttää oireiden laimeus edelliseen raskauteen (ja kaikkiin muihinkin edellisiin) verrattuna. Toisaalta tuntuu myös helpottavalta, ettei tunnu samalta, kuin kesken menneen raskauden alkaessa. Lisäksi välissä on loppunut imetys ja käytössä on ollut Letrozol eikä vertailulla muutenkaan saa todistettua mitään.

Onneksi joulu tekee tuloaan ja tuo tullessaan paljon puuhaa ja muuta ajateltavaa. Ehkä kolmas kerta toden sanoo! 🤞