keskiviikko 29. joulukuuta 2021

Johtofollikkeli

Maanantaiaamuna oli henkeäsalpaavan upea keli ajaessani autolla lapsettomuusklinikalle tyhjän kaupungin läpi. Tavallisesti olen taittanut matkan fillarilla, mutta jostain syystä tänä vuonna on jäänyt nastarenkaat laittamatta. Julkisilla matka olisi vienyt niin kauan, ettei se ollut vaihtoehto, kun lapsiani katsomaan tulleella äidilläni oli sovittuna muutakin ohjelmaa.

Jännitys iski ihan toden teolla päästyäni ratin taakse. Olin ajatellut, että viime kierron onnistunut ovulaation induktio olisi pyyhkinyt pois Haitulan yrityksen herättämän pelon hoitokierron epäonnistumisesta. Niin vain sydän hakkasi ja mietin mielessäni vaihtoehtoisia skenaarioita siitä, millä kaikilla tavoilla hoito on voinut mennä pieleen ja mikä olisi minun reaktioni niihin.

Oma lääkärimme oli joululomalla, joten ultran teki toinen erittäin kokenut ja meille jo Haitulaa yrittäessämme tutuksi tullut lääkäri. Hän oli katsonut läpi kaikki tietomme aivan ensikäynnistämme asti, mistä tuli todella lämmin ja luottavainen olo. Oli myös helpottavalta, kun ei itse tarvinnut käydä omaa tarinaa alusta asti läpi.

Kohdun limakalvo oli taas reilut 8 mm ja sen kaveriksi oikeasta munasarjasta löytyi 18-millinen munarakkula. Kaikki muut munarakkulat olivat todella selvästi pienempiä. Kaikki oli siis niin hyvin, kuin olla vain voi. 

Nyt sitten odotellaan ovulaatiota saapuvaksi. Aloitin ovulaatiotestien tekemisen maanantaina, joka oli kiertopäivä 13, jolloin sain testiin jonkin verran tummemman testiviivan, kuin eilen ja tänää. Sain tietenkin kehitettyä tuosta itselleni stressin ja nyt mietin jatkuvasti, meinaako ovulaatiota tulla lainkaan.

Ovulaatio-oireet loistavat edellisen kierron tavoin poissaolollaan eikä seksikään nappaa. En tiedä, mistä tämä johtuu. Ehkä väsymyksestä. Ehkä siitä, että keskenmenot ja jälleen kerran hoitoihin päätyminen ovat toden teolla lannistaneet minut. Tai ehkä kehoni on lopullisesti rikki.

Maanantain ihana keli ja follikkeliultran hyvät uutiset nostivat hetkeksi pintaan aidon ilon ja uskon onnistumiseen - olo oli kevyt ja luottavainen. Yllättävän vähän aikaa sitä kuitenkin kesti. Jotenkin tässä pitäisi nyt ryhdistäytyä ja onnistua löytämään ilo ja luottamus. Ei tässä muuten ole mitään järkeä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti