Ei näytä onni olevan tälläkään kertaa meidän puolellamme. Tein tänään uuden raskaustestin, koska tämä on tyypillisesti ollut suunnilleen se päivä, jona ensimmäisen raskaustestin olen tehnyt, JOS on ollut oireita, joiden takia olen katsonut aiheelliseksi koko testiä ylipäätään tehdä.
Rehellisyyden nimissä en koko testiä olisi tänään edes tehnyt, jos en olisi tehnyt viime torstaista testiä (vain tämänpäiväistä virtsarakon tähystystä silmälläpitäen) ja saanut siitä plussaa. Minulla ei ole käytännössä mitään raskausoireita (loppukierrolleni muutenkin tyypillistä) koholla olevaa lämpöä lukuun ottamatta.
Tein testin myös siksi, että lääkäri oli kirjoittanut minulle luomuyrityksistä mahdollisesti alkavan raskauden tueksi lugesteronin (luontainen keltarauhashormoni), jota kätilö viime torstaina kehotti minua ottamaan myös tässä letroilla tuetussa kierrossa. Kun ei siitä sinänsä haittaakaan ole. Halusin siis jonkun varmistuksen siitä, että lugesteronia kannattaisi edelleen ottaa ja toisaalta luvan lopettaa sen ottaminen ja kierron keinotekoinen pitkittäminen, mikäli tästä ei näytä raskautta tulevan.
No eihän se viiva ollut minnekään tummunut. Sinne päinkään. En valitettavasti löytänyt lähiapteekeista tuota torstaina tekemääni Clearbluen Early detection -testiä, joten ostin vastaavan testin eri merkkisenä. Tiedän toki aivan hyvin, ettei raskaustestejä ole varsinaisesti tarkoitettu tällaiseen eikä eri merkkisten raskaustestien tuloksia tai raskauksia ylipäätään voi verrata keskenään. Mutta. Kaikissa viidessä aiemmassa raskaudessa minulla on ollut näillä viikoilla jo todella selvä testiviiva. Lisäksi ensimmäisestä selvästä plussasta on kulunut jo neljä vuorokautta. Oireitakaan ei ole.
Testissä näkyy toki selvä, mutta todella haalea plussa. Aivan liian haalea etenkin, kun kyseessä on varhainen testi.
Soitin aamulla lapsettomuusklinikalle ja selitin tilanteen kätilölle. Totesin, että haluaisin tässä tilanteessa lopettaa lugesteronin ja katsoa, alkaako vuoto. En usko, että tästä raskautta enää tulee, ja se ainoa asia, joka minulla on menetettävänä on oma jaksamiseni. En halua koskaan enää palata siihen mielentilaan ja elämään, jossa aina odotan ja toivon. Odotan ja toivon, vaikka tiedän, ettei toivoa ole.
Se lapsettomuudessa oli minulle rankinta - odottaminen ja toivominen tietämättä yhtään, tuleeko toive lopulta ikinä toteutumaan. Minun toiveeni on onneksi jo toteutunut. Toki toive kolmannestakin lapsesta on yhtä lailla toive. Se on kuitenkin hyvin erilainen enkä yksinkertaisesti ole enää valmis pistämään yhtä paljon peliin.
Keskustelin kätilön kanssa melko pitkään ja hän totesi, että kuulostaa järkevältä lopettaa lugesterontuki tähän. Minulla ei ole sitä paitsi todettu vajausta alkuraskauden keltarauhashormonin erityksessä, joten jos tästä jotenkin ihmeen kaupalla raskaus vielä tulisikin, niin oman kehoni keltarauhashormonituotanto mitä todennäköisimmin riittäisi ylläpitämään raskauden turvallisemmille viikoille asti.
Nyt odotellaan siis vuotoa alkavaksi. Vuoto taas tuo mukanaan uuden mahdollisuuden. Ehkä sitten seuraavalla kerralla on parempi tuuri.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti