Haitula on jo kolmen ja puolen kuukauden ikäinen ja meidän perheelle kuuluu oikein hyvää. Huomenna on vuorossa kehityskontrolli, mikä hieman jännittää, vaikka mitään syytä huoleen ei pitäisi ollakaan. Kaikki alle 2,5-kiloisena syntyneet kontrolloidaan siis kolmen kuukauden ikäisenä - olipa vauva keskonen tai ei.
Tuntuu edelleen ihmeelliseltä, että meitä on nyt neljä. Jännitin raskausaikana, onko mahdollista rakastaa toista lasta yhtä paljon, kuin Tiitiäistä. Että voisiko muka kukaan olla yhtä ihmeellinen ja ihana. Kyllä on ja kyllä voi.
Haitula on aivan uskomattoman hurmaava tapaus. Hän on kova tarkkailemaan ympäristöään ja rakastaa ihmiskasvoja. Hän on tyytyväinen vauva, joka nukkuu todella hyvin. Unien suhteen Haitula on aivan eri maailmasta, kuin Tiitiäinen. Toivottavasti myös jatkossa.
Kirjoittelen synnytyskeetomuksen (tai siis -kertomukset) mahdollisimman pian ja muutenkin meidän kuulumisia. Nyt menen unille, jotta jaksan aamulla virkeänä Naistenklinikalle. Miltäköhän tuntuu palata vastasyntyneiden teho-osastolle? Minulla on myös aika monta kysymystä, joihin neuvolassa ei ole osattu vastata tai joita en vielä ole edes uskaltanut kysyä. Jännittää.
Hei, mitä teille kuuluu...?
VastaaPoistaKiitos tästä blogista.
Minulla on nyt täysin sama tilanne kuin teille vuosi sitten.
Kävimme juuri nipt-testissä ja odotamme tuloksia. Seerumit lähes täysin samat kuin sinulla oli.
Sydän syrjällään olen, mutta nämä sinun kirjoituksesi auttaneet paljon
Hei ja anteeksi, kun en ole tänne piiiiitkään aikaan kirjoitellut! On ollut sen verran kiirettä ja samalla tietenkin toivoisi, että voisi kirjoittaa, että syy noihin seerumiseulan arvoihin, vauvan pieneen kokoon jne. olisi selvinnyt. Jotenkin siis odotan, että saisin jonkun viimeisen varman tiedon, jonka jälkeen voisin sitten kirjoittaa kaiken tänne.
PoistaMeille kuuluu oikein hyvää. Haitula kehittyy täysin ikätason mukaisesti ja on aivan täydellinen pieni tapaus. Saavutuskasvua ei kuitenkaan ole tapahtunut, vaan hän kasvaa edelleen hyvin pienenä, joskin tasaisesti omalla käyrällään. Pituus-painosuhde on ollut koko ajan ihanteellinen, joten syy on mualla, kuin ravitsemuksessa.
Puolivuotiskehityskontrollissa lääkäri totesi, että mikäli istukka (istukka oli siis pieni ja napanuora pitkä) olisi syy (ainakaan ainut sellainen) pieneen syntymäpainoon, niin saavutuskasvua olisi pitänyt jo tapahtua. Koska näin ei ole käynyt, niin nyt sitten tehdään erinäisiä tutkimuksia.
Verikokeiden tulokset tulivat (katsottiin perusjuttujen lisäksi erilaisia aineenvaihduntaan liittyviä asioita) ja kaikki oli kunnossa. Haitulan kaikki veriarvot ovat itse asiassa aina olleet ihan ensimmäistä lukuun ottamatta, jolloin pienen ja tukkoon menneen nenän takia happisaturaatio romahti.
Nyt odotellaan kromosomitestin tulosta. Oletkin varmaan lukenut, että niptistämme löytyi kromosomimutaatio - tai siis sen epäily, koska nuohan eivät ole sataprosenttisen varmoja. Siellä ei ole joka tapauksessa odotettavissa mitään, mikä aiheuttaisi mitään vakavaa. (Vaikka ei kai sitäkään voi satavarmaksi tietää.) Vähän tietenkin jännittää tulokset, koska sitten saadaan varmuus niptin herättämille epäilyille. Tietyllä tapaa on ollut myös todella helpottunut olo verikokeen ottamisesta asti. Saadaan tavallaan yksi asia päätökseen, kun tulokset tulevat.
Toki voi olla, ettei tuossakaan testissä selviä syytä hitaaseen kasvuun (vaikkakin tosiaan tasaiseen omalla käyrällään). Niin tai näin, en kovin paljoa murehdi kasvun puolesta, kun Haitula kehittyy täysin, kuten kuuluukin ja on muutenkin aivan täydellinen pakkaus. Mitään en hänessä muuttaisi.
Raskainta tässä on se, että olen jälkikäteen alkanut potea menettämisen pelkoa. Johtuen siis siitä, että kasvun hidastuminenhan olisi (ja on) saattanut johtua myös sellaisesta syystä, joka olisi voinut aiheuttaa Haitulan kuoleman kohtuun tai pahan kehityshäiriön (esim. hapenpuutteen takia). Olen kertaalleen päässyt Naistenklinikalle puhumaan tästä synnytyslääkärin kanssa, mikä auttoi jonkin verran. Hän kehotti tekemään myös valituksen siitä, ettei minua lähetetty sikiön kasvukontrolliultraan, kun sf-mitta romahti. Etenkin, kun oli kehotettu seuraamaan sikiön mahdollista kasvun hidastumista tavanomaista tarkemmin. En ole saanut valitusta vielä tehtyä, koska se tuntuu jotenkin todella raskaalta. Pitäisi varmasti myös pyytää aika psykologin juttusille, koska eihän tällainen mielestä itsestään minnekään häviä. Ja joka päivä Haitula omalla ihanuudellaan musituttaa, mitä olisin voinut menettää.
PoistaIhana kuulla, että kirjoituksistani on ollut sinulle apua! ❤ Ja samalla tuntuu todella epäreilulta, että kukaan joutuu käymään näitä samoja läpi. Voin rehellisesti sanoa, että raskausaika kokonaisuudessaan oli elämäni rankinta aikaa. En ole ikinä muulloin käynyt sellaisia tunteita ja ajatuksia läpi, vaikka elämääni on monenmoista mahtunut.
Toisaalta se, että jouduin raskausaikana käymään noita asioita läpi ja varautumaan kaikkiin vaihtoehtoisiin lopputulemiin, on saanut aikaan sen, että en osaa enää murehtia sitä, että Haitula ei ehkä olekaan täysin tavanomainen lapsi. En myöskään pelästynyt tai ollut pahoillani siitä, kun hän joutui teholle suoraan synnytyssalista. Enkä pienestä syntymäkoostaan. Ja tuohon mahdollisesti pieneen yntymäkokoonhan olin varautunutkin, kun lueskelin niitä seerumiseulan arvoihini liittyviä tutkimuksia ja oli muistaakseni iso osa vauvoista, jotka noilla arvoilla syntyy pienikokoisena. Olin varmaan myös aika hyvin sisäistänyt sen, että meillä kaikilla on jotain, mikä on ainakin jonkin määritelmän mukaan "pielessä". Meidän vauvalla se nyt sattui olemaan jotain sellaista, joka sattui näkymään raskausaikana tehtävissä tutkimuksissa ja nyt fyysisenä kokona. Ne on sellaisia, joiden takia tehdään jatkotutkimuksia. Meidän monen muun "viat" jäävät huomaamatta- ainakin ennen, kuin ne aiheuttavat jotain, mikä huomataan.
Tulipahan vastaus vähän pitemmän kaavan kautta ja kenties sekavana, kun kirjoitin aika lailla ajatuksenvirtaa. Yritän istua pian alas kirjoittamaan paremmin kuulumisiamme.
Toivon koko sydämestäni, että teidän niptin tulos on sellainen, joka rauhoittaa mieltäsi. ❤ Laitathan viestiä/kommenttia, jos voin millään tavalla olla iloksi.
Ihana kuulla, että teillä arki sujuu.
VastaaPoistaKurjaa joutua tälläisiä kokemuksia jakamaan.
Yritän itse olla luottavainen: odotan toista lasta ja esikoiseni, nyt jo 8v oli syntyessään 2180g ja 44cm. Tuolloin mikään ei täyttänyt missään ja kätilöt häkeltyivät vauvan pienuudesta. Häntä ei ole tutkittu ja kasvanut ja kehittynyt normaalisti.
Jospa tämäkin odotus päättyisi hyvin. Voimalat eivät riitä esim toiseen nipt-testiin kuten teillä.
Päivä kerrallaan. Pahinta juurikin tuo, että ns. muka tietää jonkin olevan pielessä ja odottaa jotakin tapahtuvaksi.
Etukäteen pelkään, että nautinko vauvasta vai pelkäänkö. Mutta kuten jo kirjoitin; yritän lohduttautua kokemuksestani pienestä esikoisestani.
Kaikki voi päätyä myös hyvin :) toivotan voimia myös teille!
Joo, meilläkin pieni koko tuli synnärillä yllätyksenä, vaikka tosiaan itse olinkin siihen mahdollisuuteen tietyllä tasolla valmistautunutkin. Kätilöt eivät heti edes tajunneet, että on niin pieni. Jostain sen sitten kekkasivat ja punnitsivat.
PoistaLohdullista kuulla, että teiltä löytyy yksi mini, joka on kasvanut ja kehittynyt kuten kuuluukin. :) Kiitos ylipäätään, että kirjoitit! Niin ikävä, kun onkin kuulla, että joku muu joutuu käydä samoja rankkoja kokemuksia läpi, niin samalla tuntuu ihanalta, ettei ole tässä universumissa aivan yksin. Koska kovin yksinäiseltä tämä on tuntunut - ei ole ollut ketään sellaista, jonka kanssa puhua, joka olisi todella ymmärtänyt, mitä raskausaikana ja edelleenkin käyn läpi. Kiitos. ❤
Hei,
VastaaPoistaihanaa lukea, että teillä elämä soljuu eteenpäin ja tulevaisuuden suunnitelmiakin on. Voimia tuoreimpiin vastoinkäymisiin ja uskoa tulevaan.
Kirjoittelin aikaisemmin, kun olin seerumiarvojen kanssa samassa tilanteessa kuin sinä.
Meille syntyi kesäkuussa 5vka etuajassa terve tyttövauva, mutta hän oli viikoista huolimatta aivan miniatyyrikokoinen. Ensimmäiset viikot vietimme lastenosastolla kasvaen ja seurannassa. Tyttö kasvoi ja kasvaa hyvin eikä hänestä ole löydetty ns vikaa.
Kirjoitan nyt tänne syyn minun alhaisiin seerumiarvoihin, koska sain täältä paljon apua ja tukea itse, kun aihetta kuitenkin googlettaa, jos tänne joskus sattuu vielä joku samassa tilanteessa oleva.
Nämä seerumit kun ovat istukkaperäisiä. Minun esikoisenikin oli pieni, joten tällä kerralla istukkani lähetettiin patologille. Normaalisti istukka painaa lapsen syntymän hetkellä noin 700g. Minun istukkani vain hieman alle 200g ja siinä oli useita vaikeita muutoksia. Seerumiseula oli havainnut tämän istukan kunnon jo hyvin varhaisessa vaiheessa, se on tuottanut hyvin vähän mitään hormoneja jne. Jonkin ihmeen kautta jaksoi tämän vauvan meille kasvattaa.
Joskus siis alhaiset arvot voi olla peräisin tällaisestakin seikasta. Istukkaa ei missään tutkimuksissa etukäteen tutkittu ja jos olisi tutkittukin, ei ole valitettavasti olemassa mitään lääketieteellistä keinoa istukkaa raskauden aikana tukea ja sen kuntoa parantaa. Jos istukassa on vikaa, niin ainoa keino on pohtia sitä, kuinka kauan vauvan ns kannattaa kohdussa viettää aikaa ja milloin on turvallisinta synnyttää jotta lapsi saadaan kasvamaan ulkomaailmaan.
Aivan ihana kuulla kuulumisia ja vieläpä näin ihmeellisen ihania! ❤ Paljon onnea pikkuisesta ja hyvä, että kaikki on kunnossa. Sekin kuulostaa lohdullisesta, että jaksoi kohdussa noinkin pitkälle.
PoistaLueskelin itse asiassa noita vanhempia kommenttejasi alkusyksystä tämän kierroksen ensimmäisen keskenmenon jälkeen, kun mietittiin, mihin suuntaan jatketaan. Tuli itku tätä viimeisintä kommenttiasi lukiessani - on niin uskomattoman ihana kuulla, että kaikki on hyvin. ❤
Juuri tämän takia minä aikanaan blogin aloitin! Olen saanut tämän kirjpittamisesta ihan hirveästi apua omalle taipaleellemme ja olen todella onnellinen kuullessani, että täällä läpi käymästäni on ollut iloa ja apua myös jollekin toiselle. Se, että jaat oman kokemuksesi täällä, merkitsee minulle todella paljon.
Itseäni on jäänyt mietityttämään tuo istukka-asia todella paljon. Haitulan istukkaahan ei tutkittu sen kummemmin, vaikka sekä vauva että istukka olivat todella pienet, mikä on mietityttänyt jälkikäteen. Tuolla se vielä olisi, meidän pakkasessa. 😅
En muista, olenko kirjoittanut tänne sen tarkempia tietoja istukasta. Tuskin, koska uskaltauduin lukemaan synnytyskertomuksen ja sairaalassa vietetyn ajan lääkärimerkinnät vasta joitakin kuukausia sitten. Istukka painoi vähän vajaat 350 g, kun normaali vaihteluväli on noin 500-600 g. Istukan suhteellinen paino (ISP-%) osui aivan normaalin vaihteluvälin alimmille arvoille.
Kiitos paljon toivotuksistasi! Yllättävän luottavaisin mielin olen onnistunut jatkamaan ja tämä jakamasi tarinasikin taas vähän keventää mieltä - se luo uskoa siihen, että asiat voi mennä hyvin, vaikka matkan varrelle osuisi kohtuuttomankin tuntuisia haasteita.
Kaikkea hyvää sinulle ja teidän koko poppoolle! ❤