Kaikki hyvin

Seulassa oli tosiaan kaikki hyvin. Ultrassa kätilö katsoi rakenteet läpi paljon tarkemmin, kuin edellisissä raskauksissa ja niskaturvotukseksi saatiin 1,8 mm eli täysin normaali.

Kuten kerroin, seerumiseulan tulokset olivat jostain syystä livahtaneet OmaKantaan jo ennen nt-ultraa ja osasin niiden perusteella sanoa, ettei seula ainakaan niiden takia tule hälyttämään. HCG-beeta-arvo oli matalanpuoleinen (0,45 MoM), kuten molemmissa aiemmissakin raskauksissa ja MoM-korjattu arvo oli melko samansuuruinen, kuin Tiitiäistä odottaessani. Haitulaa odottaessahan se oli todella reippaasti matalampi (0,23 MoM). PAPP-A:n arvo sen sijaan oli noille viikoille korkea(hko?) ja MoM-korjattu arvo olikin 1,5. 

Tämän raskauden lopulliset riskiluvut olivat yllättäen pienemmät, kuin edes Tiitiäistä odottaessani, vaikka pelkkä ikäriski oli noussut huimasti tuolloisesta 1:481:sta tämänkertaiseen 1:169:ään. Haitulaa odottessani ikäriskini oli 1:291. Toisin sanoen yhdistelmäseulan osalta jännitys loppui helpotuksen huokaisuun.

Nyt onkin sitten mietittävänä, teetämmekö yksityisellä laajan nipt-tutkimuksen joka tapauksessa. Sinänsä se tuntuu typerältä, mutta samaan aikaan tuntuisi yhtä typerältä olla tekemättä, vaikka tiedänkin, ettei sen tulos lopulta voisi taata tervettä lasta.

No, tässä on vielä aikaa miettiä. Nt-ultran perusteella laskettua aikaa aikaistettiin syyskuun 24. päivälle, mikä harmittaa töiden takia. Raskaus ei ensinnäkään ole ovulaation ajankohdan takia voinut alkaa niin varhain, että tuo laskettu aika olisi mahdollinen. Jokaisen päivän palkka tulee tässä tapauksessa tarpeeseen, kun olen ylipäätään palaamassa töihin vast kesäkuun alussa, joten aion kyllä neuvolassa yrittää vielä saada puljattua lasketun ajan takaisin entiseen ajankohtaan (olikohan se 25. vai 26. syyskuuta...).

Täällä on siis kaikki hyvin. Myös kaikki muut mitatut arvot ovat olleet viitevälin sisällä ja vointi jatkuvaa jäätävää pahoinvointia lukuun ottamatta hyvä. Liikkeitä olen kuvitellut tunteneeni jo pari viikkoa, mutta noiden tuntemusten aiheuttaja lienee ihan yhtä todennäköisesti suolistoni, kuin Peikkulainen. Tiedän aiempien raskauksien perusteella, että suoliston liikkeet tuntuvat hyvin samalta, kuin sikiön liikkeet. Parhaiten sen tajuaa raskauden jälkeen, kun toistuvasti tuntee sikiön liikkeitä, vaikka tuolta seuruvilta löytyy enää vain suolisto. 

Nyt sitten odotetaan innolla niiden varmojen liikkeiden tuntemista ja jännityksellä sitä, missä istukka tällä kertaa sijaitsee. Toivoisin niin kovasti, että se löytäisi tiensä kohdun takaseinämään ja Peikkulainen osoittautuisi suhteellisen aktiiviseksi tapaukseksi - sen verran pahat traumat on jäänyt Haitulan raskaudesta ja pieneksi paljastuneesta syntymäkoosta.