Isäntissi

Eilen meillä testattiin allekirjoittaneen mahdollisuutta päästä jokaviikkoiseen kuntopiiriin. Toistaiseksi minulle riittää urheiluksi vallan mainiosti vaunulenkit, mutta meidän kuntopiiriporukka on niin mahtava, että haluan päästä paikalle jo pelkästään sen takia. Lisäksi minä olen toinen tuon lystin vetäjistä.

Meillä mennään täysimetyksellä. Ruokailu sujuu Tiitiäisen tahtiin ja illat tuppaavat olemaan aikamoista kuolemanväsyneen vauvan tissillä roikkumista. Välillä tekee oikein pahaa katsoa, kuinka toinen jo aivan unessa hamuaa tissin perään ja nukahtaa kesken imemisen havahtuakseen taas hetken päästä hädissään siihen, että tissi onkin luiskahtanut imuotteesta.

Vasta kahdeksan ja yhdeksän välillä Tiitiäinen malttaa nukahtaa niin, että hänet voi laskea sylistä ilman, että hän hetken päästä havahtuu hamuamaan hädissään takaisin.

Koska kuntopiirini on ilta-aikaan, päätimme treenata tilanteen etukäteen ja katsoa onko osallistumiseni ylipäätään mahdollista.

Olen lypsänyt muutaman kerran maitoa pakkaseen ja eilen lypsin vielä kaksi noin 25 millin satsia jääkaappiin. Lypsän ainakin toistaiseksi ihan käsipelillä, kun ei huvita ostaa ylimääräisiä härpäkkeitä. Homma on toiminut niinkin helposti, että Tiitiäisen imiessä toista tissiä, olen pitänyt toisen alla Minigrip-pussia ja maito on tippunut siihen oikeastaan ihan itsekseen. Toki vauhtia saa helposti nopeutettua käsiä käyttämällä.

Kuntopiirini on puoliskoni duunimatkan varrella, joten otimme Tiitiäisen kanssa bussin treenipaikalle ja sysäsin vain vaunut vastakkaiseen suuntaan tulevaan bussiin, jossa matkusti töistä kotiin palaileva puoliskoni. (Tällä harjoituskerralla hyppäsin bussiin itsekin, jotta olisin vain muutamien minuuttien päässä mahdollisen hädän iskiessä. Kuntopiirin aikaan minua ei itse asiassa saa kiinni edes puhelimella.)

Hyppäsin muutama pysäkki aiemmin pois ja lähdin puolentoista tunnin kävely- ja kauppalenkille. Puoliskoni jatkoi harjoittelemaan Tiitiäisen kanssa kotiin.

Täsmennettäköön vielä, että otimme tuon noin tunnin kestävän bussimatkaosuuden mukaan siksi, ettei meillä ollut mitään käsitystä siitä, malttaisiko Tiitiäinen rauhoittua ilta-aikaan edes vaunuihin. Ja siis ylipäätään tuo vaihto tapahtuu matkan varrella, koska muuten puoliskoni pitäisi lähteä töistä vielä tuntia aikaisemmin vapauttamaan minut.

Mutta miten homma siis sujui? Toisin sanoen, pääsenkö ensi viikolla kuntopiiriin (nitkuttamaan jotain pientä)?

Kaksikko oli päässyt onnellisesti kotiin ja maitoa oli uponnut ruiskulla annettuna koko jääkaappiin jättämäni satsi (lähes 50 milliä). Pakkasesta puoliskoni ei ollut kuitenkaan lähtenyt lisämaitoa lämmittelemään. Osa maidosta oli kuulemma vuotanut suupielistä ja homma olisikin puoliskoni mielestä kivempi ja ennen kaikkea siistimpää hoitaa pullolla. Pulloa meille ei kuitenkaan ole tulossa - ainakaan vielä.

Tiitiäisen rauhoittaminen olikin sitten ollut hankalampi rasti, joskin sitä se on iltaisin minullekin. Lopulta puoliskoni oli saanut rauhoitettua pikkuisen vaunujen pehmeään kantokoppaan ja oli sitten kantanut häntä siinä ympäri asuntoa kirjoittaen samalla toisella kädellä työsähköposteja. :D

Mutta siis, isäntissi toimii ja tämä äiti pääsee kuntopiiriin! \o/