sunnuntai 8. huhtikuuta 2018

Voimavauva

Tervehdys vauvakuplasta! En ole vielä ehtinyt synnytystarinaani kirjoittaa, mutta eiköhän sen tekemiseen löydy hetki ihan lähipäivinä. Kaikki aika jotenkin vain häviää vauvan kanssa seurustellessa, ulkoillessa ja kaikenmoisessa arjen puuhastelussa.

Puoliskoni palasi viikon alussa töihin, mutta aivan lähellä asuva äitini on pitänyt kuluvan viikon lomaa ollakseen minun ja Tiitiäisen apuna ja seurana. Olen todella etuoikeutetussa asemassa, kun äitini pystyy tarvittaessa auttamaan meitä. Suurin apuhan tulee lopulta siitä, että vain tietää avun olevan lähellä, jos ja kun sitä tarvitsee. Tänä viikonloppuna apu onkin kelvannut, sillä puoliskoni on ollut työmatkalla.

Vieraitakin on käynyt. Tiistaina meitä kävi samanaikaisesti ihmettelemässä (äitini lisäksi) isäni vaimoineen, isoäitini ja kummitätini. Tiitiäinen innostui kovasti seurustelemaan hakemalla katsekontaktia ja kannattelemalla hienosti päätään. Tuon jälkeen pään kannattelu onkin ollut hänen puuhalistansa kärjessä. Toinen on selvästi innoissaan ja ylpeä uudesta taidostaan.

Meillä on varsinainen voimavauva. :D Aamuisin ja iltaisin pidämme hänen toiveestaan jumppahetken, jolloin hän saa kiivetä alavatsalta hartioiden ohi tyynylle, "roikkua" sormista ja mitä hän nyt kulloinkin keksiikään. Ähellys on kova ja naama onnesta soikeana.

Keskiviikkona oli Tiitiäisen toinen neuvola ja myös neuvolaterkka totesi meillä olevan varsinainen voimavauva. Painoakin oli kertynyt hienosti yli viidennes syntymäpainon päälle.

Voimien lisäksi Tiitäinen syntyi aikamoisilla äänitehosteilla varustettuna. Hän ei turhia itkeskele, mutta kaikkea muuta ääntä hänestä sitten kuuluukin. Röyhtäilyjen, pierujen ja maitokakan väännön rinnalla kaikella muullakin tuntuu olevan oma äänensä; Tiitiäinen ääntelee teatraalisen nautinnollisesti rinnalla syödessään, nielee äänekkäästi, murisee untansa häirittäessä, myhäilee, ymisee unissaan jne. Hänen äänivalikoimansa kuulostaisi olevan loputon ja äänivirta aika lailla jatkuva.

Tiitiäisen kaltaisen vauvan kanssa ei aika käy pitkäksi, vaikkei mitään sen kummempaa tapahtuisikaan. Saa nähdä, mitä tuumaan vauvelimme fyysisyydestä ja äänitehosteista, kun aika kuluu. ;D

2 kommenttia:

  1. Sielläkin muriseva vauva! :D tää pitää kans kovasti ääniä, sitä on ihana seurata. 4vk ikäsenä tää alko juttelemaan äänteillä ja se on lisääntynyt nyt viikko viikolta :) ihanaa seurata oman lapsen kasvua ja kehitystä viimeinkin <3 silti jo tuntuu et vauva kasvaa jo liian nopeesti :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just näin - kamala ristiriita. :D Neuvolaterkka kysyi onko itku ollut herkässä synnytyksen jälkeen. Itse en äkkiseltään saanut mieleeni mitään, mutta puolisko osasi heti vaastata, että olen vollottanut vatsan ja pikkuriikkisen vauvan perään. :D

      Poista