Tiitiäinen on nyt viikon ikäinen. Tänään meillä oli painokontrolli Naistenklinikalla. Tiitiäinen painoi syntyessään alle kolme kiloa ja synnytys oli hänellekin rankka, joten hänen sokeriarvojaan seurailtiin. Toisen päivän kuluessa sokeriarvot alittivat hieman raja-arvona toimivan 3,0 mmol/l (en ole yksiköstä satavarma).
Nuo raja-arvon alle menneet lukemat olivat myös syy yhteen ylimääräiseen sairaalayöhön. Arvot lähtivät kuitenkin onneksi nousuun annettuamme pikkuiselle kahdesti luovutettua äidinmaitoa ruiskulla suuhun.
Sokeriarvojen lasku nimenomaan toisena elinpäivänä on tavallista. Näin meille kertoi tuolloin hoitovuorossa oleva lääkäri (vaiko kätilö?)Itseäni jäi vähän harmittamaan, että meille kerrottiin tuo tieto vasta, kun sokeriarvot olivat jo alittaneet raja-arvon, sen sijaan, että meille olisi kerrottu asiasta etukäteen ja ohjeistettu imettämään jatkuvalla syötöllä, vaikka vauva ei itse tissille heräisi tai nälkää osoittaisi.
Vaan eipä tuo iso asia ole. Verensokeri lähti siis lisämaidolla ensi pieneen nousuun ja jatkoi hurjaa nousuaan myös "pelkän" oman rintamaidon turvin. Tiitiäisen paino oli myös neljäntenä päivänä noussut suhteessa kahtena aiempana päivänä mitattuun. Kaikkiaan Tiitiäisen paino laski syntymän jälkeen hyvin maltilliset vajaat viisi prosenttia.
Tämänaamuiseen punnitukseen mennessämme tiesin, että Tiitiäisen paino on noussut entisestään. (Sen huomaa hyvin, kun imetys on eiliseen asti tapahtunut lähinnä seisoviltaan. ':D) Maitokin nousi oikein mallikkaasti vaikka perjantai ja lauantai olivatkin ajoittain aikamoista tuskaa pinkeinä kuumottaville rinnoilleni.
Ja painoa oli tosiaan kertynyt; Tiitiäinen on ottanut reilut kymmenen prosenttia lisämassaa sitten syntymänsä. Toisin sanoen meidän maitotiimi pelaa oikein mallikkaasti.
(Kirjoittelen synnytyksen kulusta ja tuon pitkän urakan jälkeisistä tunnelmista joskus paremmalla ajalla. Synnytyskokemuksessani onkin paljon kerrottavaa!)
Voi että siellä ollaan jo viikon ikäisiä <3 Täällä vielä odotellaan pientä syntyväksi :) Olisi kiva lukea synnytyksestäsi sitten kun vaan ehdit siitä kirjottelemaan :)
VastaaPoistaIhan ihmeelliseltä tosiaan tuntuu! ^^
PoistaMeillä siis synnytys venyi todella pitkäksi ja oli uskomattoman kivulias ponnistusvaiheen alkuun asti. Epiduraali onneksi taittoi supistuskivuilta hetkeksi sen pahimman terän.
Kirjoittelen tosiaan myöhemmin tarkemmin, mutta toistan taas itseäni toteamalla, että meillä on tässä maassa aivan uskomattomat ammattilaiset hoitamassa näitä hommia. <3 Heihin oli helppo luottaa ja heittäytyä hoidettavaksi, kun itsellä kaikki voimat menivät voimakkaista ja kivuliaista supistuksista selviämiseen. Hieno kokemus kaikkinensa ja olo on kiitollinen. <3
Ihanaa, että siellä lähteny hyvin homma käyntiin :) odotan myös kovasti synnytyskertomusta :)
VastaaPoista