Ensimmäinen kirje

Meillä oli tänään ensimmäinen neuvolan kautta järjestetty vauvaperhetapaaminen lähipuistossa. Noita tapaamisia on nyt kevään aikana yhteensä kolme. Paikalle kutsuttu porukka on siis sama, kuin neuvolan perhevalmennuksessa.

Meitä oli paikalla tällä kertaa vain kolme äitiä vauvoinemme ja aiheena oli synnytys. Oli kiva istua rauhassa alas keskustelemaan kahden juuri samoihin aikoihin synnyttäneen kanssa. Saimme myös muutamat vinkit ja temperamenttiin liittyvää lukemista. Odotan jo innolla seuraavia tapaamisia.

Kävelimme Tiitiäisen kanssa kunnon lenkin kotiin. Olemme käyneet vaunulenkillä joka ikinen päivä ja muutaman kerran myös alueen parin muun äidin kanssa, joiden kanssa treffit sovittiin alueen vauvojen Facebook-ryhmässä. Vaunulenkkeily kevätvauvan kanssa on uskomatonta luksusta!

Kotioven avatessani kynnyksellä odotti jotain aivan uutta - Tiitiäiselle hänen koko nimellään osoitettu kirje! Lähettäjästä sekä kirjeen muodosta ja näppituntumasta päätellen sisällä on Tiitiäisen oma Kela-kortti. Odotan puoliskoani töistä kotiin, että voimme avata kirjeen yhdessä.

Tiitiäisellä on siis ollut jo hetken aikaa ihan oikeakin nimi ja syntymäpäivää vietettiin viime lauantaina. Nimen valinta sujui meiltä täydessä yhteisymmärryksessä. Olimme koonneet raskausaikana yhdessä listan nimiä. Tiitiäisen synnyttyä nimen valinta oli helppo, sillä molemmat tahoillamme päädyimme samaa nimeen; Tiitiäinen nyt vain sattui näyttämään siltä. :)

Emme siis pitäneet varsinaista nimenantojuhlaa, vaan juhlistimme Tiitiäisen ainoaa oikeaa syntymäpäivää perheittemme ja kahden kummin kesken. Ajankohta määräytyi sen mukaan, miten puoliskoni porukoiden oli mahdollista tulla tänne Helsinkiin.

Toinen kirje, jonka oletan kopsahtavan postiluukusta pian koskeekin sitten yhteishuoltajuuden ja isyyden vahvistamista, jotka hoidimme neuvolassa ennakollisesti heti, kun vain oli mahdollista. Kolmekymmentä päivää syntymästä on täyttynyt jo viime viikolla, joten kuvittelisin lastenvalvojan lähettäneen asiakirjat jo maistraattiin.

Synnytyskertomus odottaa valitettavasti edelleen kirjoittamistaan, sillä haluaisin kirjoittaa sen tänne rauhassa ja ajatuksella. Toistaiseksi en ole tuollaisia hetkiä löytänyt. Arki rullaa meillä oikein mukavasti, eikä minulla oikein ole valittamista mistään. Huomaan kuitenkin, että vähänkään pitemmän aikaa vievien omien puuhien suunnittelu on toistaiseksi aika lailla turhaa.

Tiitiäisellä ei vielä ole kummoista vuorokausirytmiä. Yöt sujuvat mukavasti alkaen viimeistään iltayhdeksän aikoihin ja Tiitiäisen herätessä noin kahdesta kolmeen tunnin välein syömään. Syömiseen menee kymmenisen minuuttia, jonka jälkeen/aikana hän nukahtaa. Vaipan vaihdon kanssa kuluu tietenkin hieman pitempi aika. 

Aamuyöllä uni muuttuu kuitenkin todella levottomaksi Tiitiäisen heräillessä vähintään tunnin tai puolen välein ja pitäessä jatkuvaa älämölöä. Suolikin toimii tuolloin todella aktiivisesti ja vatsassa tuntuu vääntävän, vaikka kuinka yritän häntä aina yösyöttöjen yhteydessä röyhtäyttää. Hän alkaa myös jutella ja haluaisi seurustella. Nousemme ylös aina seitsemän aikoihin ja reilun tunnin päästä Tiitiäinen taas rauhoittuu ja on valmis uusille pitemmille unille. Tuolloin minäkin pyrin nukkumaan.

Tiitiäinenhän pisti aamuöisin kunnon jumpaksi myös raskausaikana. Tämänpäiväisen vauvaperhetapaamisen vetäjä totesi, että lähes kaikilla vauvoilla on aamuyöstä suunnilleen tuollainen kuvio, sillä viiden aikoihin kasvuhormonin (ja adrenaliinin? - en muista) eritys on kaikkein suurinta. Sinänsä lohduttavaa kuulla mahdollinen selittäjä aamuälämölöön, mutta kyllä minulle kelpaisi myös joku ihmekeino yöröyhtäytysten onnistumiseksi. Se kun auttaisi myös monena aamuna ilmenevään pukluryöppyyn. Vinkkejä? Anyone?

Päivisin Tiitiäinen jaksaa olla valppaana seurustella yhä pitempiä ajanjaksoja ja on alkanut viihtyä myös itsekseen tarkkaillen, jumppaillen ja äännellen. Uusia ääniä tuntuu putkahtelevan hänen suustaan päivittäin. Myös kehon hallinta tuntuu kehittyvän huimaa vauhtia. Niin se meidän pieni vauva vain kasvaa ja kehittyy. ❤ Illat kuluvat yhä enemmän tai vähemmän tissillä roikkuen, mutta Tiitiäinen nukahtaa nyt paljon helpommin ja, mikä parasta, ilman tissiä.