Luin juuri erään blogikirjoituksen, jossa kirjoittaja ihmetteli sitä, kuinka raskausaikana aika alkaakin yhtäkkiä kulkea nopeasti, kun se sitä yrittäessä tuntui matelevan. Itselläni on täsmälleen sama kokemus. Raskautta yrittäessä jokainen kierto, joka ei johtanut raskauteen tuntui pieneltä ikuisuudelta. Jopa se aika ovulaation jälkeen, kun odotti seuraavien kuukautisten alkamista tai alkamatta jäämistä, tuntui pitkältä kuin nälkävuosi.
Keskenmenon jälkeen aika tuntui hidastuvan entisestään. Ja tuo siihen mennessä kulunut vuosi yrittämistä tuntui sen jälkeen niin pitkältä ajanjaksolta, etten oikein muuta elämää muistanutkaan. Kävi myös mielessä, kannattaisiko enää edes yrittää, kun siinä kuitenkin kävisi niin, että aika voittaisi meidät - naisen hedelmällisyys kun ei ole ikuista.
Niin vain me jatkoimme yrittämistä ja noin kolme vuotta aloittamisen jälkeen edessäni tuhisee tuo pieni ihme. Jälkeenpäin tarkasteltuna tuo aika tuntuukin yllättäen todella lyhyeltä. Samalla tuntuu siltä, että Tiitiäinen synty juuri parhaaseen mahdolliseen aikaan. Niin se ihmisen mieli vain toimii. Silti tunnen edelleen surua ja tosinaan myös katkeruutta tuosta kaikesta koetusta.
Raskausaika menikin sitten paljon nopeammin. Ei aika tuolloin erityisesti juossut, mutta palasi kaiken koetun jälkeen kulkemaan taas normaalilla nopeudella. Raskausaikaan osui kuitenkin myös niitä hitaasti matelevan ajan hetkiä. Etenkin alkuraskaudesta aika tuntui matelevan vielä aiempaakin hitaammin, jos mahdollista. Samaten ultra-aikoja ja seulojen ym. tuloksia odotellessa aika aina venyi.
Vasta Tiitiäisen syntymän jälkeen aika alkoi toden teolla juosta. Juuri silloin, kun olisin toivonut ajan pysähtyvän tai ainakin kulkevan hyvin hitaasti. Meidän pikku vauvamme ei enää ole niin pikkuinen. Hän kasvaa silmissä ja oppii joka päivä jotain uutta. Eilisen perusteella on mahdotonta sanoa huomisesta.
Tiitiäinen on nyt seitsemän viikon ikäinen. Äitiyspakkauksen makuupussi suorittaa uutta tehtävää leikkialustana. Vauvamme ei tarvitsekaan enää olla koko ajan sylissä vaan hän viihtyy erinomaisen hyvin lattialla jumppaillen tai sitterissä ympäristöään tarkkaillen.
Tiitiäinen tykkää myös jumppailla ja jutella itsekseen pitkiäkin aikoja. Hänellä tuntuu välillä olevan niin hauskaa, että tekisi mieli mennä mukaan, mutta olen aika hyvin malttanut antaa hänen puuhailla itsekseen, kun näyttää siitä niin kovin pitävän. Suurimman osan valveillaolohetkistään (jotka ovat pidentyneet ja muuttuneet huomattavasti aktiivisemmiksi) hän kuitenkin seurustelee.
Kuten jo aikaisemmin kirjoitin, on meidän vauvamme aikamoinen jumppailija, jolla myös äänitehosteet on kohdillaan. Tämän suhteen mikään ei ole muuttunut. Tiitiäinen ei valveillaoloaikanaan taida olla hetkeäkään paikoillaan ja juttuakin tulee lähes jatkuvalla syötöllä (monesti myös unen aikana).
Viime sunnuntaina äitini kävi moikkaamassa meitä ja seurusteli Tiitiäisen kanssa tämän heittäessä vatsalta selälleen. Tuo kellahdus taisi olla puhdas vahinko, vaikka äitini pilke silmäkulmassa totesi, että näinköhän oli. Niin tai näin, maanantaina Tiitiäinen esitteli kääntymistaitojaan jo heti aamutuimaan. Niinä kertoina, joita olemme puoliskoni kanssa olleet todistamassa, on hän kääntynyt yhtä kertaa lukuun ottamatta aina vasemman kyljen kautta. On hauska seurata, kuinka hän selvästi on tajunnut kuvion ja yrittää kovasti jumpata itseään selälleen myös oikean kyljen kautta. Tiitiäisen katselu ja kuuntelu voittaa mennen tullen kaiken, mitä televisiolla on tarjota. :D
Samaan aikaan, kun Tiitiäisen aktiivisuus ja kiinnostus ympäristöään kohtaan on kasvanut, on myös nukahtaminen muuttunut vaikeammaksi. Hän vaikuttaa todella vastustavan nukahtamista. Ulos lähtiessä hän nukahtaa heti, kun alan laittaa ulkopukua päälle, mutta muuten hän nukahtaa kunnolla vain tissille. Olemmekin ottaneet nyt avuksi tutin, sillä muuten hän imee itsensä sairaaksi ennen nukahtamistaan, minkä lisäksi hän havahtuu aina, kun tissi luiskahtaa suusta unen yrittäessä viedä voittoa. Myös päiväunilta heräämisessä tutista on ollut apua, jos imemistarve on ollut nälkää suurempi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti