Sitten, kun siltä tuntuu

Seksi, tuo yksi ihmiselämän suurista nautinnoista. Asia, josta ei ole sanallakaan sanottu neuvolassa ja kaikissa oppaissakin yms. todetaan vain, että sen (lähinnä kai tarkoitetaan yhdyntää) voi aloittaa heti, kun siltä tuntuu.

Ihan oikeasti seksistä synnytyksen jälkeen olen kuullut vain yhdeltä läheiseltä ystävältäni, asiasta häneltä kysyttyäni. Hän kertoi jo kolmisen vuotta sitten olleensa miehensä kanssa ensimmäistä kertaa yhdynnässä  kaksi viikkoa synnytyksen jälkeen. Muutamat synnytyksessä saadut tikitkään eivät olleet silloin vielä sulaneet, mutta hyvältä kuulemma tuntui. Ylipäätään seksi tuntui hänen mielestään aika lailla samalta, kuin ennen synnytystäkin. Miehensä mukaan kuulemma myös. Tyydyin tuohon vastaukseen.

Kysyin asiaa häneltä uudestaan oman synnytykseni jälkeen. Sama vastaus. Tällä välin hän oli kuitenkin ehtinyt synnyttää jo toisenkin lapsen ja jälleen seksipuuhiin (yhdyntään) oli ihan sattumalta ryhdytty kaksi viikkoa synnytyksestä. Sama homma, hyvältä tuntui. En taaskaan tajunnut udella enempää.

Välilihan leikkauksen takia jännitin aluksi alapääni koskemista (ulkoa) ja sitten katsomista peilillä. Viimeisenä jännitin sormen sisään laittamista ja yhdyntää. Ajatus siitä, että sisälläni on leikkaushaava, mietitytti - etenkin, kun pieniä häpyhuulia ei ole huomattu ommella kiinni. Entä jos siellä ei olekaan kaikki kunnossa?

Raskausaikana seksi maistui normaaliin tapaan ja harrastimme sitä loppumetreille asti. Ensimmäiset viikot synnytyksen jälkeen kuluivat todella kivuliaasta peräpukamasta kärsien, minkä takia seksi ei tullut kuuloonkaan. Kivun hellitettyä ja suppokuutin loputtua olisi ollut kiva antaa halujen viedä, mutta sen sijaan minua vei pelko. Eipä puoliskollenikaan tästä voi pisteitä jaella, sillä hän ei varsinaisesti kunnostautunut lähelleen ottamisessa, hyvänä pitämisessä tai haluttavaksi kokemisen herättämisessä.

Reilu viikko sitten koitti se päivä, kun rohkaistuin - tai siis rohkaistuimme - seksiin asti. Äitiyspakkauksesta saadut liukuvoide ja kumit kaivettiin esille. Vaan ei. Halu oli kova, mutta yhdyntä sattui. Tai emmehän me sinne asti päässeet, sillä minua sattui ennen kuin perille asti pääsi. Ja sama kohtalo on nyt koitettu jo kolmeen kertaan. Joka kerta halu saa minut jotenkin uskomaan, että ei se tällä kertaa voi enää sattua.

Kyllä se sattuu ja seksi jää yhdynnän osalta lähtökuoppiinsa. Kipu tuntuu samalta, kuin akanani neitsyyden menettäessäni tuntemani kipu. Se tuntuu myös hyvin tarkasti yhdessä kohtaa. Ja aika lailla täsmälleen eri puolella emätintä, kuin leikkausarpi on. On toki hyvin mahdollista, että kipua tuntuisi muuallakin, kos pidemmälle ylipäätään pääsisimme.

Mieli on maassa ja olo epäonnistunut. Entä, jos en koskaan enää voi nauttia seksistä? Onhan seksiä toki monenlaista, mutta. Ahdistaa. Jälkitarkastukseen on vielä pari viikkoa, mutta toivon saavani siellä edes jotain apua. Kyllähän minä sen tiesin, että jotain seksielämälle varmasti raskauden, synnytyksen, imetyksen ja lapsen myötä tapahtuisi, mutta en osannut odottaa kipua. Enkä osannut odottaa sitä, kuinka pahalta tämä itsestä tuntuu.

Miksi neuvolassa tai muuallakaan tästä aiheesta ei sanottu oikeastaan mitään raskausaikana tai synnytyksen jälkeen? Eihän sitä etukäteen osannut kysyä tai vaatia, kun kaikki muukin oli täysin uutta. Tiedän, että aikaa synnytyksestä on kulunut melko vähän. Toisaalta, mikä tässä asiassa on vähän tai paljon? Kaikkialla kun sanotaan, että seksiä voi harrastaa, kun siltä itsestä tuntui. Ja minusta tuntuu. Pelkään, että tämä vaikuttaa jotenkin myös parisuhteeseemme, vaikka kuinka muuta yrittäisimme.