Eilinen meni rauhallisesti vanhasta paidasta vaunuverhoa
tuunatessa sekä pienellä kävelylenkillä. Illaksi olimme varanneet pöydän
ravintolasta, joten otin tunnin päikkärit ennen suihkua ja pukeutumista.
Päiväunilta herääminen on viime aikoina ollut työn ja tuskan
takana. Sain lopulta silmäni auki ja kammettua itseni ylös sängystä. Kävelin
pienen matkaa toiseen huoneeseen, kun ihan puskista oikeaan lonkkaan tuli
viiltävä kipu ja jalka lähti kirjaimellisesti alta. Istuin hetken tuskissani
lattialla ja uskaltauduin lopulta taas varovaisesti jaloilleni. Kipu jatkui,
mutta hellitti pikku hiljaa ja lopulta pystyin varaamaan jalalle normaaliin
tapaan.
Minun on vaikea sanoa, mitä tuo kipu oli ja on. Sama jalka
on vihoitellut samantapaisesti aiemminkin ja epäilenkin sen liittyvän aiempiin
urheiluvammoihin ja lantion virheasentoon. Hermokipumaiselta se
valitettavasti kuitenkin tuntuu. Pitää ottaa asia puheeksi synnytyksen yhteydessä
tai neuvolassa.
Kipu siis kuitenkin hellitti ja pääsin kunnialla keskustaan
asti. Kävelymatkalla sporapysäkiltä ravintolaan kipu kuitenkin palasi. Onneksi
pääsin roikkumaan puoliskon käsikynkkään ja pääsimme kunnialla perille asti.
Ruoka oli aivan mahtavaa! Oli niin loistava idea lähteä
vielä kahdestaan kunnolla illastamaan ennen Tiitiäisen syntymää. Alkumaljojen
aikana alkoi kuitenkin tuntua todella kovaa menkkamaista jomotusta. Nytkö ne
oikeat supistukset sitten alkoivat, mietin. Vaan ei kuitenkaan – supistukset
tulivat omalla ajallaan (kivuttomina, kuten tähänkin asti) ja tuo piinaavan
kova aaltoileva kipu omallaan.
Totesin kuitenkin puoliskolleni, jonka ystävä oli juuri
lakonisesti todennut olevan turha odottaa sitä lasta saapuvaksi ajallaan, että
voi olla, ettei tiistaille asti päästä tällä kokoonpanolla. (Laskettu aikahan
on maanantaina, mutta toivoisin Tiitiäisen syntyvän edesmenneen mummini
syntymäpäivänä tiistaina 20.3.)
Todettakoon tässä vaiheessa, että olen kirjoittanut tätä
postausta (luurilla) pitkin päivää. Kivuliaat supistukset alkoivat aamulla puoli kuudelta
ja niitä on tullut koko päivän useamman kerran tunnissa. Olen kuitenkin
pystynyt suhteellisen normaalisti käymään kampaajalla intialaisessa
päähieronnassa sekä hiustenleikkuussa (Ah!) ja ystävän kanssa Eurokankaassa ja
kahvilla. Nyt alkaa supistukset tulla kuitenkin tiheämmin ja kipu käydä yhä
sietämättömämmäksi.
En nyt rehellisesti sanottuna muista, mistä kaikesta olen
tämän postauksen alkuun kirjoittanut enkä jaksa tätä läpi lukea. Voi siis olla,
että tämä on täysin epäjohdonmukainen sekamelska. :D Toivoisin kovasti, että
saisin nukkua vielä ensi yön, mutta näyttää tuo toive aika yltiöoptimistiselta.
Eiköhän tilanne ala olla se, että parin vuorokauden sisään
näemme pienen rakkaan Tiitiäisemme. ♥
Oii jännittävää ja ihanaa! Tiitiäinen on jo pian teidän sylissä <3 Voimia synnytykseen! :)
VastaaPoistaKiitos Alina! Näiden kipujen kanssa tosiaan toivon, että tuo 'pian' koittaa ennemmin kuin myöhemmin. ':D
PoistaNo jos se ei tästä lähde niin pian kyllä tapahtuu! Jännittävää!
VastaaPoistaTaidat olla jo tositoimissa, mutta tsemppiä vielä täältäkin synnytykseen! Niin jännää ^__^
VastaaPoista