Viimeviikkoisessa
ultrassa kaikki näytti olevan hyvin: Tiitiäinen oli jo lähtökuopissa ja painoarvioksi
hän sai 2 900 grammaa. Tuon arvion perusteella hän osui täsmälleen samalle
käyrälle kahden aiemmin saadun sf-mitan kanssa eli aika tarkkaan ala- ja
keskikäyrän puoliväliin. Napanuorassa veri virtasi mallikkaasti, lapsivettä oli
normaali määrä ja sykkeissä kaikki kunnossa.
Tulipahan samalla todistettua, että Tiitiäinen kykenee
liikkumaan myös supistusten aikana, vaikka kyllähän toinen hieman mykkyrälle
puristuikin. Kätilö kysyi tuosta supistelusta ja totesin saaneeni ”nauttia”
niistä jatkuvasti jo alkaen ennen kahdennenkymmenennen raskausviikon alkamista.
En oikein osannut sanoa, kuinka usein supistuksia keskimäärin tulee, mutta
heitin arvioksi vähintään kerran tunnissa. (Meni kyllä pahasti alakanttiin,
sillä jo illalla sängyllä maatessa tuli noilla spekseillä äkkiä neljännes
vuorokauden kiintiöstä täyteen.) Supistukset eivät ole olleet kivuliaita, mutta
todella epämukavia kylläkin. Kätilö oli kuitenkin sitä mieltä, että olisi hyvä
tehdä sisätutkimus, kun hänelle selvisi, ettei neuvolalääkäri ollut sitä
tehnyt.
Sisätutkimuksen perusteella supistukset eivät olleet viime
viikkoon mennessä saaneet käytännössä mitään aikaiseksi kohdunsuulla. Voi olla,
että tilanne on kuitenkin sittemmin muuttunut, sillä supistukset ovat alkaneet
käydä ajoittain kivuliaammiksi ja ylipäätään Tiitiäinen painaa alakertaa siihen
malliin, ettei varmasti jää epäselväksi, mitä kohti ollaan menossa.
Sisätutkimus sai aikaan pientä tuhruvuotoa parin päivän ajaksi, mutten jaksanut
siitä sen kummemmin huolestua.
Tiitiäisen liikkumatila on selvästi vähentynyt, sillä isot
potkut ovat hävinnet kokonaan ja liikkeet ovat olleet viimeisen vajaan viikon
ajan lähinnä hipsuttelua käsillä, nojaamista vatsan päältä silittelevää kättä
vasten, pientä heiluntaa yms. Vatsa on todella alhaalla. Häpyluun kärkeen en
pääse edes käsiksi ja mahalle ja keuhkoille on aivan ruhtinaallisesti tilaa.
Eipä minulla missään vaiheessa kohtu päässyt keuhkoja painamaankaan, mutta nyt
sitä tilaa olisi vaikka muille jakaa.
Myös oma liikkumiseni alkaa olla rajoittunutta. Tai lähinnä
liikkeelle lähteminen paikallaolon jälkeen tuottaa tuskaa. Kävelemiseni alkaa
myös olla aikamoista vaappumista, koska tuntuu siltä, että Tiitiäisen pää olisi
niin syvällä haarovälissä, etten yksinkertaisesti saa kävellessä jalkoja lähemmäs
toisiaan. :D Lantion luita on myös alkanut kolottaa piinaavasti, minkä lisäksi
tuntuu monesti siltä, kuin minua kiskottaisiin keskeltä kahtia vetämällä
kummastakin jalasta eri suuntaan. Liikkuminen onneksi helpottaa oloa. Vaan kun
koko ajan ei voi liikkua!
Olotilaani on ilmaantunut muitakin muutoksia viimeisen noin
viikon aikana: Maha on ollut koko raskausajan ennemmin kova kuin löysä, mutta
nyt se on löysänpuoleinen, minkä lisäksi suoli tyhjenee monta kertaa päivässä. Olen
alkanut herätä öisin (ja päiväunilla) siihen, että olen aivan hiessä.
Pahoinvointi vaivaa taas enemmän (mistä kyllä syytän suurelta osin rautakuuria).
Olo on siis muuttunut hyvin paljon siitä, mitä se oli vielä
edellisen kerran kirjoittaessani. Tuolloin tuleva synnytys tuntui vielä todella
kaukaiselta ajatukselta. Nyt tuleva synnytys on alkanut muuttua hyvinkin
konkreettiseksi. On mielenkiintoista nähdä, miten meidän synnytys lopulta käynnistyy.
Viime yönä heräsin useamman kerran kivuliaisiin supistuksiin ja kohdussa on
tuntunut silloin tällöin menkkamaista jomotusta. Uskallankin elää siinä
toivossa, että Tiitiäinen saapuu tähän maailmaan ajallaan (toisin sanoen
joutuisin kärsimään näistä loppuraskauden vaivoista mahdollisimman vähän aikaa
;D).
Meillä on kaikki valmiina Tiitiäistä varten. Enää pitää ommella valmiiksi pehmusteet pinnasänkyyn ja parin harsoliinan saumat. Lisäksi sairaalakassin eväsosio on yhä päivittämättä; pahoinvoinnin takia on ollut vaikea keksiä, mitä haluan mukaan sairaalaan. :D
Hienoa että ultrassa oli kaikki hyvin! Kuulostaa kyllä siltä, että olette ihan loppusuoralla jo :) Tsemppiä synnytykseen! Onko sulla jotain erityisiä synnytystoiveita?
VastaaPoistaKiitos Emili. :) Tosiaan toivon, että loppusuoralla ollaan - sen verran tuskaista alkaa olla oleminen etenkin aina iltaa kohti.
PoistaTarkoitus olisi vielä kirjoitella ajatuksia synnytyksestä, mutta kun ei oikein nappaa istua ja keskittyminen on sitten sen mukaista. :D Tärkein toiveeni on se, että mulle kerrotaan, MITÄ tehdään ja MIKSI tehdään. Mitään muuta ehdotonta ei ole. Toki se, että puolisko pysyisi koko synnytyksen ajan tolpillaan, jotta voisi olla mukana. :D
Hei tsemppiä tosi paljon. Ei ole enää paljoa jäljellä, varsinkaan kun noita oireita ja supistuksia tarkastelee. Nyt paljon voimia vielä loppurutistukseen ja synnärille! <3
VastaaPoistaKiitos miljoonasti! ^^ Täytyy myöntää, että tsempit on alkaneet viime päivinä maistua enemmän kuin hyvin, kun on käynyt hyvin selväksi, että tämä oikeasti täytyy myös saada ulos. :'D Ja erilaiset kivutkin ovat tarjonnet esimakua itsestään.
PoistaMulla kans tuli lopussa toi hiki ja päivää ennen synnytystä vatsa meni niin löysäksi et hetken luulin saaneeni jonkun taudin :D ja tuhruvuotoa tuli muutama päivä myöskin ennen ku sit h-hetki yönä lähti limatulppa. Tsempit loppumetreille! :) <3
VastaaPoistaKiitos! ^^ Mulla palasi tuhru eilen illalla. Niin paljon, kuin toivonkin, että Tiitiäinen syntyisi "vasta" ajallaan, niin samalla olisin tosi kiitollinen, jos pääsisi näistä uusista vaivoista mahdollisimman pian. ':D
PoistaIhana, kun siellä tuntuu ihan oikeasti tapahtuvan jotain :) Mulle tuli taas sellanen fiilis, et tää menee niin sen pari viikkoa yli :D Tuttuja kyllä nuo oireet. Aineenvaihdunta on selkeesti vilkastunu. Oon nukkunu jo pari yötä ilman peittoa(peitto mytyssä jalkojen välissä) eikä oo tullu yhtään kylmä. Viine yönä, kun oli peitto päällä, niin olinki sit heti sellanen hikilammikko ettäh :D
VastaaPoistaLiitoskivut on infernaaliset, mut supistuksia en edelleenkään tunnista. Jotain sukkapuikkopistoja tulee sillon ku pikkujäbä alkaa möyrimään, ni ehkä se yrittää jo vähän porautua alaspäin :)
Ootko saanu jo paljon "joko nyt" uteluita tutuilta?
Melko samanlaiseltahan tuo kuulostaa. ;) Monillahan supistukset alkavat vasta synnytyksen todella käynnistyessä. Ainakin näin lähipiiriotoksen perusteella.
PoistaPuoliskon äiti soitti eilen aivan paniikissa, kun oli unohtanut luurin kotiin ja työpäivän jälkeen näki poikansa yrittäneen soittaa. Oli varma, että synnytys on käynnissä, eikä hän nyt ollut saanut siitä tietoa :D Mutta muuten ei ole tullut mitään uteluita. Toki eipä me kovin laajalle olla huudeltukaan ja ihan lähipiiri taitaa tuntea meidät niin hyvin, että osaavat olla utelematta ja luottavat siihen, että kerrotaan kyllä, kun aika on. :)