sunnuntai 18. maaliskuuta 2018

Latenssivaihe

Nyt on pakko avautua. Kivuliaat supistukset alkoivat siis eilen aamulla puoli kuudelta. Iltaseitsemään asti niitä tuli muutaman kerran tuntiin/puoleen tuntiin ja pystyin tekemään supistusten välillä asioita aika lailla normaalisti.

Seitsemän aikoihin illalla supistukset muuttuivat lamauttavan kivuliaiksi ja niitä alkoi tulla pikkuhiljaa noin viiden minuutin välein. Supistukset kestivät reilusta minuutista reiluun puoleentoista. Supistusten väli lyheni illan edetessä eikä grammasta parasetamolia ollut pienintäkään iloa, joten meidät käskettiin Naistenklinikalle yhdeltä yöllä.

Kätilö teki sisätutkimuksen, otti streptokokkinäytteen (joka oli positiivinen) ja vietimme Tiitiäisen kanssa käyrillä aamuneljään asti. Tuomio oli synnytyksen (avautumisvaiheen) latenssivaihe, joka voi ensisynnyttäjällä kestää ilmeisesti hyvinkin pitkään. Minulla tuohon latenssivaiheeseen nyt vain saattuu kuulumaan saatanallisen kivuliaat ja tiheään tulevat supistukset. Tiitiäisellä kuulemma asiat voimakkaista supistuksista huolimatta erinomaisen hyvin ja pikkuinen liikkuu hyvin supistusten välissä liikkuukin tälläkin hetkellä.

Valittavana oli jäädä sairaalan kopperoon opioidipohjaisen kipulääkkeen tai kipupiikin kanssa tai sitten tulla kotiin kera kahden (minkä lie) kipupillerin. Valitsin jälkimmäisen. Eli kotona ollaan taas. Kipulääkkeistä ei ollut mitään iloa, mutta kiitoa järjettömän väsyn, onnistuin aamuyöllä nukahtamaan aina muutamaksi minuutiksi supistusten välillä. (On muuten todella pelottavaa herätä kivuliaaseen supistukseen!)

Aamupalan jälkeen supistusten väli hieman piteni ja saimme puoliskon kanssa parit lähes puolen tunnin unet. Päivällä kävimme ulkona kävelyllä ja kahvilla, vaikka onkin hieman kiusallista, kun kivulias supistus alkaa kahvilassa kaikkien silmien alla.

Olo on arvatenkin aivan kaamea, enkä tällä hetkellä pysty käsittämään, kuinka tulen tulevasta selviämään. Sairaalaan mennään uuden kerran, jos lapsivesi menee (koska positiivinen streptokokki, minkä takia antibioottitippa. aargh!) tai kun olo käy sietämättömäksi (aika sietämättömäksihän se käy noin kymmenen minuutin välein.

Itselläni on jotenkin huijattu olo. Nyt on yli vuorokausi kärvistelty todella kivuliaiden supistusten kanssa, MUTTA synnytys EI siis ole käynnistynyt. Jotenkin elin siinä naivissa käsityksessä, että kivuliaiden supistusten myötä kohdunsuu lähtisi avautumaan.

Vaan onhan se niinkin, että nämä latenssivaiheen supistukset ihan yhtä lailla valmistavat synnytykseen. Tuntuu vain aivan kamalalta ajatukselta, että en ole kivuliaiden supistusten takia nukkunut sitten eilisen aamupuolikuuden, olo on todella kivulias ja pahin on kuitenkin vasta edessä. Nyt pitäisi vain kuulemma jollain ilveellä pystyä rentoutumaan ja tehdä vaikka ihan normaaleja juttuja. (Ei muuten millään ilveellä onnistu näiden supistusten kanssa. Vaikka kyllä kai tästä tekstiatä ihan tolkullista tuli. :D Toivottavasti.)

Onneksi puoliskoni on osoittautunut maailman parhaaksi tukihenkilöksi tässä puuhassa. ❤ Käytössä on kaikki mahdollinen jumppapallosta tens-laitteeseen, lämpöpusseihin, heijaamiseen, lämpimään suihkuun ja mitä näitä nyt on. Kyllähän siellä lopussa se maailman arvokkain palkinto odottaa, kun vain sinne asti jaksaa.

4 kommenttia:

  1. Tsemppiä! Tiedän tuon tunteen liiankin hyvin. :/
    Toivon pikaista avautumisen aloitusta <3

    VastaaPoista
  2. Äh inhottava latenssi :( toivottavasti siellä ollaan nyt tositoimissa <3 niin ja tsemppiä!
    -Nipsu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nipsu. Oltiin. Onneksi! Ja itse asiassa, jos nää kellonajat on oikein, niin tuossa vaiheessa Tiitiäinen ähisi jo rinnalla. <3

      Poista