Olen pienikokoinen (pituutta reilut puolitoista metriä) ja
keskikroppani melko lyhyt. Jotenkin ihmeellisesti Tiitiäinen kuitenkin on
itselleen tilan löytänyt niin, että vatsani on jopa suhteellisen kompakti. Moni
utelee hengittämisen vaikeudesta, kun tila sisäelimille on tietenkin kaventunut
murto-osaansa, mutta minä en huomaa hengittämisessä mitään eroa normaaliin.
Ainoastaan mahan vetoisuuden hienoinen pieneneminen muistuttaa siitä, että
aiemmin ainoastaan sisäelimilleni pyhitettyä tilaa on jakamassa myös joku muu.
Viimeiset noin neljä kuukautta (eli pahoinvoinnin
hellitettyä) olen myös pysynyt liikkumaan suhteellisen aktiivisesti. Ennen
joulua tuli käytyä lähinnä kuntopiirissä, vesijuoksemassa, mammajoogassa sekä
salilla ja nyt joulun jälkeen olen keskittynyt vesijumppaan, kuntopiiriin sekä
luisteluhiihtoon. Olen myös kävellyt paljon koko raskausajan. Hiihtäessä ainoa
ongelma on normaalipainon päälle tulleet seitsemän kiloa, joiden takia suksien
jäykkyys on väärä ja sitä kautta meno haastavampaa.
Olen todella kiitollinen siitä, että olen voinut liikkua etenkin
nyt viime kuukaudet melko normaalisti (toki paljon kevyemmin!). Pahoinvointi on
vaivannut edelleen ja väsymys on koko ajan syventynyt. Liikkuminen on kuitenkin
ihmelääke, joka auttaa molempiin. Lisäksi liikkuminen on aina ollut iso osa
elämääni ja minua, joten kaikkien muutosten ja tulevaan muutokseen
valmistautumisen keskellä se on ollut ja on minulle iso voimavara.
Äitiysvapaata on nyt takana kaksi viikkoa. Ensimmäisen
viikon tein töitä ihan normaalit työtunnit, mutta viime viikko menikin sitten
vapaillessa. Mitään en oikeastaan saanut aikaan. Tai kyllähän minä neuloin
Tiitiäiselle villapuvun ja saatiin hommattua melkein kaikki loputkin tavarat.
Rehellisyyden nimissä on kuitenkin myönnettävä, että oleminen oli jostain
syystä vaikeaa. Väsy on todella kova, minkä takia kaiken tekemisen suunnittelu,
aloittamisesta puhumattakaan, on todella ison ponnistuksen takana. Myös
työasiat pyörivät mielessä, mistä todella toivon pääseväni irti, ja pian!
Vaan eiköhän tähän pikku hiljaa opi. Ja tasan kolmen viikon
päästähän on laskettu aika, joten kokoonpanonkin on ihan pian jo muuttunut! Kahden
viikon takaisen neuvolalääkärikäynnin perusteella myös Tiitiäinen on
valmistautunut tulevaan asettautumalla raivotarjontaan. Tuossa asennossa se on
myös pysynyt, sillä hikkahypähdykset tuntuvat aina parhaiten aivan vatsan alaosassa.
Muuten pikkuinen kyllä liikkuu aika lailla ja kääntyilee ilmeisen sulavasti potkimaan milloin vasemmalle ja milloin oikealle puolelle. Kylkiluut ja pallea ovat onneksi saaneet olla rauhassa ja nyt vatsa tuntuu sitä paitsi jo laskeneen alemmas, joten rauhassa taitavat saada pysyäkin. Sf-mitan mukaan Tiitiäinen kasvaa suunnilleen keski- ja alakäyrän puolivälissä. Toisaalta tämä oli vasta toinen kerta, kun tuo mitta otettiin (edellisellä neuvolakäynnillä terkka ei onnistunut saamaan mittaa).
Muuten pikkuinen kyllä liikkuu aika lailla ja kääntyilee ilmeisen sulavasti potkimaan milloin vasemmalle ja milloin oikealle puolelle. Kylkiluut ja pallea ovat onneksi saaneet olla rauhassa ja nyt vatsa tuntuu sitä paitsi jo laskeneen alemmas, joten rauhassa taitavat saada pysyäkin. Sf-mitan mukaan Tiitiäinen kasvaa suunnilleen keski- ja alakäyrän puolivälissä. Toisaalta tämä oli vasta toinen kerta, kun tuo mitta otettiin (edellisellä neuvolakäynnillä terkka ei onnistunut saamaan mittaa).
Meillä alkoi siis nyt 38. viikko eli käytännössä Tiitiäinen
on jo valmis syntymään, jos niikseen tulisi. Toivon kuitenkin kovasti, että
saan keräillä voimia nämä kolme viikkoa, ja ottaa aikaa ihan vain itselleni.
Ehkäpä tällä viikolla löytyisi myös viime viikkoa enemmän puhtia kirjoitella
ajatuksia ja kokemuksia tänne blogin puolelle.
Mulla kans pyöri jonkin aikaan työt mielessä, kun sieltä pois jäin. Onhan tää äitiyslomailu ihan uutta :) mulla on tullut painoa sen 20kiloa, hiphei! Treenivaatteet kuumottelee kaapissa, mutta heti synnytyksen jälkeen ei saa kuulemma hulluna urheilla, mutta odotan ihan kävelemistäkin <3
VastaaPoista-Nipsu
Joo, sen jälkeen pitää malttaa ottaa tarpeeksi pitkään iisisti. Mä jotenkin isosti odotan kyllä niitä ekoja kävelyjä. ^^ Varsinkin kesää kohti mentäessä niitä odottaa jo ihan muutenkin. Pari kertaa pitempään urheilukiellossa olleena tiedän myös, kuinka mahdilta tuntuu, kun vihdoin pääsee ekan kerran vaikka vesijuoksemaan tai tekemään ihan mitä vain.
PoistaSulle ei oo kyllä montaa raskauskiloa päässyt kertymään :) meiän puntarista loppui patteri, niin en oo päässyt onneks ite edes mittaamaan painoa muuten ku neuvolassa :D eikö sulla oo ollu ollenkaan liitoskipuja, kun oon pystynyt noin aktiivisesti harrastamaan liikuntaa? Mulla alkaa heti vihlomaan häpyluuta ja nivusia, kun yritän vähänkin reippaammin kävellä koiran kanssa ulkona. Toivottavasti niistä pehmenneistä liitoksista on sitten edes synnytyksessä jotain hyötyä :D
VastaaPoistaJännittävää seurata teiän menoa, kun ollaan niin samoilla viikoilla :) millä viikoilla epäilet teiän tiitiäisen syntyvän?
Hahahha. Me taas ei edes omisteta vaakaa. Mennään siis lähinnä neuvolan punnitusten. Jonkun kerran oon uimahallissa käynyt vaa'alla. Mullahan aluksi paino laski sen puolitoista kiloa eli siihen nähden on tullut melkein yhdeksän kiloa.
PoistaMulla ei tosiaan ole ollut mitään kipuja. Nyt toki häpyluuta painaessa sattuu (esim. kun otettiin sf-mittaa) ja jos liikunnan jälkeen istuu pitkään, niin häpyliitoksessa ja lantion luiden liitoksissaan ylipäätään tuntuu pientä kivistystä liikkeelle taas lähtiessä. Mutta muuten siis ei mitään. Kop, kop. :D Toki oon tosta saanut itselleni pari kertaa sen paniikinkin, että eikö mun nivelet löysty - synnytystä silmällä pitäen siis.
Just eilen illalla sanoin puoliskolle, että luulen Tiitiäisen syntyvän 18. tai 20. päivä. Toisin sanoen toivon, että se syntyisi toisena noista (la on 19.3.) ja oon aika varma, että syntyy ajallaan. Ihan jo sen takia, että oltiin muutamassa varhaisultrassa, joissa tuli täsmälleen sama laskettu aika. Neuvolan ultrassahan se sitten vähän heitti, mutta ne ei ole niin tarkkoja arvioita enää siinä vaiheessa, kun asento ja yksilölliset erot pääsevät vaikuttamaan. Vaan saapa nähdä. Mikä sun fiilis on? Meillähän on la päivän heitolla. :)
Mä oon jotenki satavarma, että menee yli lasketun ainakin viikolla, mut nyt on alkanu vähän tuntumaan enemmän sellasia vihlasuja, et se vois viitata paikkojen valmistautumisesta synnytykseen. Jännä kyl nähdä miten lopulta käy :) Pikkujäbä on kyl edelleen tosi vilkas, et sillä vaikuttais ainakin vielä olevan ihan mukavat oltavat :D
PoistaOn se jotenkin, kun ei yhtään tiedä, mistä tietää, kun aletaan olla lähellä. En jotenkin osaa edes jännittää synnytyksen käynnistymistä, kun ei tosiaan yhtään tiedä, miten se itsestään sitten lopulta ilmoittaa. ':D
PoistaJoo, mukavat oltavat taitaa olla vielä Tiitiäiselläkin tai sitten meille on tulossa joku todella voimakas ja voimakastahtoinen tapaus, joka joraa, vaikka tilaa ei olisikaan. :D