Äitiysvapaalla

Huomenta. Heräsin vasta puoli kahdeksan jälkeen puoliskon antaessa töihinlähtöpusun. Ei ollut raaskinut herättää, kun olin kuulemma ollut niin syvässä unessa. Unta tosiaan tuntuu riittävän ja onneksi pidemmille ja useammille unille on nyt paremmin aikaa, sillä tämä aamu oli äitiysvapaani ensimmäinen. Kyllä, olemme päässee jo siihen pisteeseen asti, että lakisääteinen pakkovapaa on alkanut. Pakkovapaa siksi, että alun perin (ja nytkin) haluaisin jatkaa töissä, mutta samalla on myönnettävä väsymyksen olleen jo jonkin aikaa sitä tasoa, että vapaa on ainoa järkevä vaihtoehto.

Nousin ylös, sillä työt eivät todellakaan loppuneet perjantaihin, vaikka työpaikalle ei pariin päivään tarvitsekaan mennä. Ja kyllähän tuossa ehti jo yli yhdeksän tuntia nukkuakin. Se varsinainen herätys tuli sitten jonkun hetken heräämisen jälkeen. Oksennus. Olihan siitä jo tovi vierähtää, kun edellisen kerran on tarvinnut pöntölle asti juosta, vaikka pahoinvointi on taas vaivannutkin oikeastaan päivittäin. No jääpä ainakin selvä muistikuva äitiysvapaan alusta! :D

Vaikka kyllähän minulle kunnon – ja ennen kaikkea hyvä – muisto jäi perjantaistakin. Omalle kohdalle on sattunut iso joukko aivan mielettömän upeita kollegoja. Tykkään työstäni todella, mutta nimenomaan kollegat tekevät juuri kyseisestä työpaikasta niin upean. Leivoinkin läksiäisiksi ja välikiitokseksi kakkua, joka selvästi maistui. Meillä ei töissä kaikki ole ihan parhaalla mahdollisella tavalla ja tuntuikin todella hyvältä, kun pystyi tuomaan ylimääräistä hyvää mieltä.

Mutta, nyt on hypättävä sorvin ääreen ja toivottavasti työt on pulkassa perjantaihin mennessä. Kirjoittelen sitten kuulumisia ja kaikenlaisia viime kuukausina heränneitä ajatuksia ja koettuja asioita paremman ajan kanssa. Huomenna meillä on neuvolalääkäri ja ilmeisestikin vuorossa on synnytystapa-arvio, joten kerron kuulumisia sitten sieltäkin. Täytyy myöntää, että huominen käynti hieman jännittää.