Kierroilleni on tyypillistä, että noin viikko ovulaation
jälkeen ja tavallisesti viimeistään viikko ennen uuden kierron alkua alkaa
jonkinlainen tuhruvuoto. Toisinaan se on vaaleanpunaista, toisinaan taas ruskeampaa. Tällä kertaa olin jo ehtinyt tuulettaa sen puuttumista, kun sitten
keskiviikkoaamuna vessassa käydessäni paperiin jäi aivan haalean vaalean
rusehtavaa. Ja keskimääräisen kiertoni pituuden mukaanhan keskiviikosta oli tasan
viikko siihen, kun seuraavan kierron pitäisi alkaa.
Mutta. Entä jos kuitenkin? Kaikki muut oireet ja
oireettomuudet puhuvat alkaneen raskauden puolesta. Ainakin jos niitä sillä
korvalla kuuntelee. Nännit herkkänä, rinnat sivuilta todella hellinä, lämpö
koholla, väsy, pohjattomalta tuntuva ruokahalu ja jano, nipistely keltarauhasen
kohdilla, kuukautiskipuja muistuttavan kivun puuttuminen, tuhrua ei tullut
lainkaan eilen ja muutenkin se on ollut niin vähäistä, että tihrustamalla saa
tihrustaa niinä kertoina kun sitä edes on ollut…
Joku on varmasti jo hetken ihmetellyt, että miksi helvetissä
se ei ole tehnyt testiä. Ovulaatiosta on tosiaan jo 17 päivää. Syy testaamattomuuteen on kuitenkin hyvin
yksinkertainen: Olen näiden parin vuoden aikana tehnyt lukemattoman määrän
raskaustestejä. Kahta lukuun ottamatta ne ovat kaikki olleet negatiivisia eli
tuoneet mukanaan pettymyksen. Lisäksi suurimman osan testeistä olen tehnyt hyvin
epäsäännöllisestä kierrostani johtuen täysin hakuammuntaperiaatteella vain
varmistaakseni tilanteen ennen tilaisuuksia, joissa olen tiennyt joutuvani tai haluavani hakeutua alkoholitarjonnan äärelle.
Negatiivisten testitulosten ikävin puoli on tuplapettymys.
Siis se, että ensin pettyy negatiivisesta tuloksesta ja sen jälkeen jonkin
ajan kuluttua uudelleen kuukautisten alkaessa. Ja minulla se vie tovin, sillä kiertoni pituus vaihtelee jossain noin 30 ja 40 päivän välillä. Toki uuden kierron alku tuo
tullessaan aina uuden mahdollisuuden. Oma mieleni myös toimii niin, että
negatiivisesta testituloksesta huolimatta mieleni haluaa uskoa raskauden
mahdollisuuteen, kunnes kuukautisten alkaminen toisin todistaa. Ehkä testi näytti väärää
negatiivista. Jos ovulaatio olikin myöhemmin? (…vaikka irrotuspiikki.) Se jos jokin on raskasta.
En siis enää yksinkertaisesti jaksa tuplapettymyksiä, joten
olen päättänyt tehdä testin vasta, kun kuukautiseni ovat myöhässä pisimmän (hoito)kiertoni
mukaan. Testipäivä on siis ensi viikon keskiviikkona, mikäli uusi kierto ei ehdi ennen sitä alkaa. Tänä keskiviikkona sain jo esimakua
minua todennäköisimmin odottavasta pettymyksen tunteesta. Niin se vain oli ehtinyt jälleen kerran hautautua kierron alun mukanaan tuoman toivon alle.
Onneksi niin! Eihän tätä muuten olisi näinkään pitkään jaksanut.
Toivotan sinulle aivan todella.paljon onnea tähän kiertoon!! Kumpa sieltä tulisi se odottamanne tärppi!
VastaaPoistaRiikka
Kiitos Riikka! Ihan hurjan paljon. Tästä saa juuri sitä tarvittua lisävoimaa :)
PoistaOn se vaan kumma, miten nopeasti toivon tunne voi valahtaa sormien välistä. Kai se johtuu niistä lukemattomista pettymyksistä, joita tässä matkan varrella on polulle osunut. Sitä varmaankin pyrkii suojelemaan itseään, ettei tipahtaisi niin korkealta, vaikka meidän tapauksessahan se positiivinenkin tulos on vielä tässäkin kierrossa täysin mahdollinen.
Vieläkö on uusi kierto alkamatta? Oireet kuulostavat ainakin lupaavilta!
VastaaPoistaVielä on alkamatta. :) 34. päivä jo menossa ja edellinen clomikierto (viime syyskuussa) kesti 35 päivää. Oireet on tosiaan todella erilaiset, kuin Letrozolin kanssa tai luomuna. Ja ylipäätään lupaavat. Harmi vain, ettei mulla ole tuon edellisen clomikierron oireista juuri minkäänmoista muistoa. Lämmöt olivat silloin kyllä todella korkealla, mutta duunia painoikin tuolloin kaksi keltarauhasta. Nyt vain parasta toivoen, vaikka en edes tiedä, kumpaa tulosta pelkään lopulta enemmän.
Poista