Sukupuolikin varmistui ja olin osunut jälleen kerran arvaukseni kanssa oikeaan. Olin sukupuoesta jopa niin varma, ettemme olleet oikeastaan edes miettineet nimiä eri sukupuolta olevalle vauvalle. Ensimmäistä kertaa varmistinut sukupuoli tietyllä tapaa harmitti minua. En oikein osaa edes sanoa, miksi ja tavallaan olen myös helpottunut, että sukupuoli on nyt se mikä on. Eli ota näistä ajtuksista nyt sitten selvää.
Seuraava ultra on jo reilun kahden viikon päästä ja myönnän, että jännitän sitä aika lailla. Peikkulainen ei ole mikään kova mylläämään enkä tunne liikkeitä kovin paljoa, vaikka istukka sijaitseekin visusti kohdun takaseinämässä. Pelkään tämän takia, että kaikki ei olekaan hyvin ja/tai sikiön kasvu on taas lähtenyt hidastumaan.
Ennen ultraa on vielä sokerirasitus ja samalla selvinnee Peikkulaisen rhD-verityhmä. Nuokin jännittävät, vaikka kumpikaan ei kohdalle osuessan tietäisikään mitään maailmanloppua. Tiedän olevani nyt paljon huonommassa fyysisessä kunnossa, kuin edellisten raskauksien aikaan, minkä lisäksi ikää on taas kaksi vuotta enemmän, unet ovat huonommat ja ruokavalio aiempaa kehnompi. En tiedä, miten voikin olla tällä kertaa niin paljon vaikeampaa noudattaa edes hippasen terveellisempää ruokavaliota, vaikka ei nykyinenkään kyllä mikään ihan katastrofaalinen ole! Paino on silti tainnut nousta hieman edellisiä raskauksia reippaampaa tahtia.
Olo on kokonaisuudessaan onneksi hyvä ja pahoinvointikin on selvästi helpottanut viimeisen kuukauden aikana. Väsykin vaivaa aiempaa vähemmän, mutta edelleen nukun usein itsekin lasten päikkäreiden aikaan. Nyt kesällä olen kyllä tykännyt käydä myös päiväunikävelyllä lapset kärryissä nukkuen.
Yritänpä kirjoitella muitakin kuulumisia vaikka sitten sokerirasituksessa odotellessani. Ihan hyvä näitä ajatuksia kun välillä on tuuletella sen sijaan, että omassa päässä pyörittelee. Jotenkin minun on vain edelleen vaikea päästä mukaan tähän raskauteen - johtuen tätä edeltäneistä kahdesta keskenmenosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti