sunnuntai 8. toukokuuta 2022

Huominen on vihdoin huomenna

Jännittää! Jännittää aivan vietävästi. Huomenna on rakenneultra Naistenklinikan sikiötutkimusyksikössä. Lääkäri tekee ultran, koska Haitulan sydämestä kuului sivuääni aikanaan ULS:an osastolla ollessamme ja löytyikin ultrattaessa kaksi pientä reikää.

Sivuääniä ei sittemmin ole kuulunut ja todennäköistä onkin, että reiät ovat umpeutuneet, kuten useimmiten käy. Kontrolli on kuutenkin vasta noin vuoden päästä, joten varmaksi ei sydämen tilannetta tiedetä, joten meille tarjottiin varuiksi lääkärin tekemä ultra, koska sydämen rakennepoikkeamien riskin tiedetään olevan hieman kohonnut, mikäli aiemmilla lapsilla on rakennepoikkeama todettu.

Emme ole vieläkään päätyneet teettämään nipt-tutkimusta, joten jännitettävää riittää. Edelleen jossittelen tuon tutkimuksen suhteen, mikä on sinänsä tyhmää, koska sehän kannattaisi tehdä tietenkin niin varhaisessa vaiheessa raskautta, kuin vain mahdollista.

Toistaiseksi ei ole ollut tähän raskauteen liittyvää erityistä syytä, miksi tuon testin olisimme teettäneet ja koska se ei tervettä lasta joka tapauksessa lupaa, niin testin teettäminen on hetättänyt ristiriitaisia ajatuksia. Samalla kuitenkin esimerkiksi Downin (trisomia 21:n) ikäriski on minulla jo varsin suuri.

Huominen ultra määrittää siis sen teetämmekö testiä lopulta ollenkaan. Toivon koko sydämeni pohjasta, ettei ultrassa paljastuisi mitään sellaista, joka aiheuttaisi edes pienimmän huolen heräämistä. Haitulan raskaudessahan teetimme laajan nipt-tutkimuksen juurikin rakenneultran jälkeen, koska sikiö oli kooltaan sieltä normaalin vaihtelun pienimmästä päästä, mikä kaiken siihen asti raskaudessa kokemani jälkeen herätti minussa taas hirveän huolen, vaikka suppeassa nipt-tutkimuksessa tulos olikin ollut normaali, eikä rakenteistakaan löytynyt mitään tavanomaisesta poikkeavaa.

Nyt pitäisi saada yö nukuttua ja huomenna on sitten vuorossa totiset paikat.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti