tiistai 19. huhtikuuta 2022

Odottelua

Nyt mennään jo kahdeksattatoista raskausviikkoa, takemmin ottaen tänään on viimeisimmän laskettuun aikaan tulleen muutoksen mukaan rv 17+3. Liikkeitä olen tuntenut parin viikon ajan, mutta ne ovat olleet lähinnä hentoa kutittelua ja pieniä tökkäsyjä. Liikkeet alkoivat tuntua varmasti tunnistettavasti siis aika lailla samoilla viikoilla, kuin edellisissäkin raskauksissa.

Virtsatestin tulokset tulivat jo loppuviikosta ja bakteeriviljelystä löytyi bakteereita, mutta kukaan ei ole ollut minuun yhteydessä. Edelleen supistaa paljon ja alavatsa on usein kosketusarka, minkä lisäksi valkovuotoa tulee selvästi aiempaa enemmän. Itseäni tilanne tietenkin huolestuttaa ja pelottaa etenkin, kun lakko vain lajenee. Sitä olisi itselläni ihan tarpeeksi stressiä jo ilman tätäkin.

Tiitiäinen odottaa Peikkulaista jo kovasti ja on kovin kiinnostunut kaikista vauvoista. Hän haluaisi vain halailla, pusutella ja lohduttaa itkeviä vauvoja ja samalla suunnittelee, kuinka hän sitten hoitaa Peikkulaista. Saapa nähdä, millainen hänen todellinen reaktionsa on jos ja toivottavasti kun aikanaan saamme tuon pienen tapauksen tälle puolen. Haitula ei taida vielä ymmärtää koko asiaa.

Huomaan miettiväni tulevan lapsen sukupuolta todella paljon, mikä tuntuu hassulta, koska se ei ole aiemmissa raskauksissa mietityttänyt samalla tavalla (lukuun ottamatta sitä, että toivoin sydämeni pohjasta Haitulan olevan tyttö, koska raskuteeni liittyneet riskit olisivat tuolloin pienemmät). En ole myöskää lasteni syntymän jälkeen osannut ajatella heitä sukupuolensa kautta ja lasten sukupuoli onkin näyttäytynyt itselleni lähinnä sitä kautta, miten muut kohtaavat ja kohtelevat lapsiani sekä jonkin verran sitä kautta, mitä lapsille tulee puettua päälle - lähinnä niin, että koen joutuvani miettimään, mitä muut ihmiset mistäkin ajattelevat. Mutta niin vain Peikkulaisen sukupuoli pyörii mielessäni.

Rakenneultraan on aikaa vielä jokunen viikko, joten jännitettävää riittää sukupuolen, mutta ennen kaikkea kaiken muun takia. Emme ole vieläkään teettäneet nipt-tutkimusta emmekä ole osanneet päättää, mitä sen kanssa lopulta teemme. Sinänsähän se olisi kannattanut tehdä mahdollisimman varhain, jos siitä jotain vakavaa sattuisikin löytymään...

2 kommenttia:

  1. Onpa ihana lukea teidän kuulumisia. Kommentoin nyt näin näennäisesti nimettömänä, koska en näemmä osaa käyttää kännykkääni enää:D mutta hienoa, että siellä raskaus on edennyt noin ihanasti jo eteenpäin, odotan jännityksellä millainen tyyppi teidän perheeseen on tulossa <3

    -Fia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se ihmellisen jännittävää ja tuntuu, että joka kerta jännittää vain enemmän.

      Huomaan, että mun on aika vaikea kirjoittaa tänne ajatuksiani, kun pelkään jostain syystä, että meiltä vedetään vielä matto jalkojen alta. Samaan aikaan olo on kuitenkin aiempia kertoja rauhallisempi, mikä johtuu ihan siitä, että meillä on jo aivan kaikki, mistä ikinä olisin osannut edes unelmoida.

      Poista