Läpättävä sydän ❤

"Äiti, miksi täällä vauvanhoitovihkon välissä on Haitulan kuva?" kuului Tiitiäisen kysymys aamulla ollessani kylpyhuoneessa hammaspesulla. En heti ymmärtänyt, mitä lapsi tarkoitti. Se selvisi kuitenkin tuota pikaa hänen kiikutettuaan eilen varhaisultrasta saamani äitiyskortin minule ja osoitettuaan mukaan saamaani kuvaa. 

Lasten tarkkanäköisyys ja muisti lyövät minut edelleen säännöllisesti ällikällä. Tiitiäinen on tosiaan nähnyt Haitulan varhaisultrakuvan (ja muita ultrakuvia) useita kertoja Haitulaa odottaessamme. En vain olisi ikinä uskonut, että hän voi muistaa kuvat ja niiden merkityksen! Vauvanhoitovihko-sanan lapsi keksi aivan itse. Kyllähän tuo kortin kansi näyttää vauvan hoitoon liittyvältä.

Varhaisultra oli tosiaan eilen aamulla lapsettomuusklinikalla. En ollut saanut nukuttua edellisenä yönä juurikaan ja olo oli aamulla aivan kaamea. Pahoinvointi on vaivannut nyt jo hyvän aikaa ja olo on pääsääntöisesti muutenkin kamala, mutta väsymys lisää siihen vielä ihan uuden tason.

Unta haittasi valtava jännitys, joka johtui ehkä eniten siitä, että olin aivan varma raskauden olevan kohdunulkoinen. Kuten viimeksi kirjoitinkin, minua on vaivannut toispuoleiset alavatsakivut. Ne ovat voimistuneet koko ajan ja pahimmillaan ne haittaavat unta. Kipu on pistävä ja viiltävä ja se korostuu etenkin makuasennossa oikealla kyljellä ollessani.

Aluksi ajattelin kivun olevan ihan sitä samaa jomotusta, jota keltarauhanen on minulle aina ovulaation jälkeen ja raskuaksien alettua aiheuttanut. Ei kipu ole kuitenkaan koskaan tällaiseksi yltynyt. Minua oli tämän takia alkanut harmittaa, etten kuitenkin mennyt ultraan jo vajaa viikko sitten. Päädyin kuitenkin lopulta sille kannalle, että parempi kuitenkin "vasta" nyt, niin olin ehtinyt varautua mahdolliseen uutiseen kohdunulkoisesta, mikä ei olisi ollut tilanne viime viikolla, kun kivut eivät olleet vielä herättäneet niin suurta huolta.

Odottaessani pääsyä lääkärille, hakkasi sydämeni rinnasta ulos sellaisella voimalla, että olin varma pyörtyväni. Olin miettinyt mielessäni läpi kaikki mahdolliseksi kuvittelemani vaihtoehdot sekä todennäköiset reaktioni niihin.

Lääkäri kysyi alukuun ovulaatioplussan ja -tuntemusten ajankohdan ja laski siitä, että viikkoja olisi pitänyt olla eilen jotain 7+1:n ja 6+5:n väliltä. 

Kipusin tuoliin ja sitten ultrattiin. En uskaltanut katsoa suoraan ruudulle, vaan kurkin ruutua sormien takaa. Ensimmäinen helpotuksenhuokaukseni tuli lääkärin todetessa raskauden löytyvän ainakin oikeasta paikasta. Seuraavaksi löytyi pieni voimakkaasti läpättävä sydän, mikä sai minut itkemään. Se, jos mikä, oli helpotuksen itku.

Alkio vastasi kooltaan viikkoja 7+0 eli hedelmöittyminen on tapahtunut hyvin pian ovulaatioplussan jälkeen ja laskettu aika osuu syyskuun 26. päivälle. Oikeasta munasarjasta löytyi keltarauhanen ja pieni, hieman alle kaksisenttinen kysta, joka voi olla kipujen syy. Minulla on ollut tuollainen aiemmissakin raskauksissa, mutta ei se ole koskaan tällaisia kipuja kyllä aiheuttanut. 

Kaikki oli siis hyvin, mihin en juuri uskonut varhaisultraan mennessäni. Nyt olo on helpottunut ja luottavainen. Keskenmenon riski on nyt keskimäärin enää siellä viiden prosentin tuntumassa ja lohdullisinta on, että sisälläni on ainakin ollut jotain elävää. Jotain konkreettista, jota voi sitten surra, jos sille syytä ilmenee. 

Nyt mennään päivä kerrallaan ja toivotaan, että kaikki menisi loppuun asti hyvin. Kutkuttavaa tässä on se, että eräällä ystävällänikin on laskettu aika hyvin lähellä meidän omaamme. Meidän molempien kohdalle on osunut matkan varrella vastoinkäymisiä ja olisimme voineet olla jo kahdesti samaan aikaan raskaana, mutta niin vain epäonnisten sattumusten myötä olemme viettäneet vanhempainvapaamme eri aikoihin. Hän on silti ollut minulle aivan korvaamaton tuki tällä taipaleella - se jonka kanssa olen voinut puhua asioista niiden oikeilla nimillä ja jonka kanssa tuskaa ja onnistumisten iloa on voinut jakaa. Hän, jos joku ystävistäni, on ymmärtänyt mitä olen käynyt läpi.

Olisihan se hieno kruunu tälle matkalle, jos nyt viimeisellä kierroksella olisi tuollainen ystävä, joka eläisi raskaus- ja vauva-aikaa aika lailla täsmälleen samaan tahtiin! ❤