Huomenna saamme tietää, mitä ylimääräisiä seuloja meille tarjotaan. Soitin vihdoin viime viikon alussa neuvolasta saamieni ohjeiden mukaisesti Naistenklinikan sikiötutkimusyksikköön. Kätilö kyseli edellisestä raskaudesta ja mikä ihaninta, kuunteli rauhassa ja vastaili siten, että itselle tuli todella tervetullut ja kaikin puolin hyvä sekä ymmärretty olo.
Tänään sikiötutkimusyksikössä on kätilöiden ja lääkäreiden suunnittelukokous (en muista, millä nimellä kätilö sitä kutsui), jossa he käyvät läpi kaikki uudet tapaukset, mukaan lukien omamme, ja miettivät, mitä tutkimuksia kenellekin tarjotaan. Meille päätöksestä soitetaan sitten huomenna.
Tuntui ihanalta saada tietää täsmällisesti heti tuolloin, milloin he tulevat olemaan meihin yhteydessä. Näissä asioissa odottaminen on hirveää, vaikka nyt ei odotetakaan mitään tuloksia puhumattakaan siitä, että odotettaisiin tuloksia jostain, mistä tiedetään, että on kohonnut riski huonoille uutisille. Odotamme kuitenkin tietoa siitä, mitä ylimääräistä seurantaa meille tässä raskaudessa tarjotaan ja se on tietenkin todella olennainen tieto siltä kannalta, että osaisin sitten itse olla edes hieman rauhallisemmalla mielellä.
Paitsi, että riskit ovat tässä raskaudessa keskivertoa korkeammat, niin lisäksi minä tiedän turhankin hyvin, että ne ovat asioita, jotka todella voivat konkretisoitua omalla kohdalla. Tiedän myös valitettavan hyvin sen, miltä se kaikki omalle kohdalle osuessa tuntuu. Uskon, että tarkemman seurannan ja sen aikataulun tietämisen avulla minulla on ihan hyvä mahdollisuus uskaltaa luottaa siihen, että kaikki on hyvin.
Viime viikolla oli myös ensimmäinen neuvola. Omalle hoitajallemme ei saanut aikaa, joten kävin toisella hoitajalla, mikä oli loppupeleissä itse asiassa varmasti paras ratkaisu. On ihan eri asia kertoa omista tuntemuksista ja ajatuksista henkilölle, joka ei ole ollut millään tavalla mukana itse taipalella, johon tuo kaikki liittyy. Sitä niin helposti olettaa, että mukana kulkenut henkilö muistaa tiettyjä asioita tai tietää, miltä minusta on milläkin hetkellä tuntunut. Nyt käytiin koko edellinen raskaus läpi tietyllä tavalla puhtaalta pöydältä.
Käynti teki todella hyvää ja sain myös vihdoin lähetteen neuvolapsykologille, joka kanssa pääsen juttelemaan noista Haitulan raskauteen liittyneistä lukuisista asioista, jotka edelleen (ja varmasti lopun elämääni) pyörivät mielessäni. Jonoa on paljon, joten juttelemaan päässen joidenkin kuukausien päästä, mutta se kuulosti omasta mielestäni oikein sopivalta, koska mitään akuuttia tarvetta ei tällä hetkellä ole ja oletan, että nämä asiat alkavat pyöriä mielessä enemmän nimenomaan raskauden edetessä puolenvälin toiselle puolen, jolloin myös valtaosa kohonneista riskeistä yleensä konkretisoituu.
Seuraava neuvolakäynti varattiin samalle viikolle Tiitiäisen 4-vuotisneuvolan kanssa. Tuotakaan käyntiä emme saaneet omalle hoitajallemme, mutta olen itse asiassa iloinen päästessäni vielä toisen kerran tuon saman hoitajan vastaanotolle. Siitä eteenpäin käynnit ovat sitten meidät jo yli neljän vuoden takaa tuntevalla hoitajalla.
Varasin tänään ajan myös toiseen varhaisultraan ensi viikon perjantaille (rv 10+4), jotta puoliskokin pääsisi näkemään sikiön (kyllä, tuolloin se on jo sikiö eli aivan ihmisen näköinen kaikkine elimien aiheineen). Tai no, rehellisyyden nimissä, varsin ultran tietenkin siksi, että ajatus mahdollisesti kuolleesta sikiöstä sisälläni tuntuu niin ykitsepääsemättömän kamalalta.
Mutta kyllä tuossa painoi myös ajatus siitä, että puoliskokin pääsisi näkemään pienen ihmeemme. Olisihan se ihana, että lapsetkin pääsisivät mukaan, mutta se ei ole koronatilanteen takia edelleenkään mahdollista. Haitulaa odottaessamme kävimme kolmisin ultrassa raskausviikon 11 alussa enkä ikinä unohda sitä, kuinka ihmeissään Tiitiäinen oli, kun ruudulla näkyi ihan oikea vauva. Sen jälkeen hän aika lailla aina otti Haitulan huomioon suunnitelmissaan ja leikeissään. ❤
Tällä kolmannellamme ei muuten ole vieläkään työnimeä! Kaksi ideaa meillä on ollut, mutta eivät ne yllä Tiitiäisen ja Haitulan tasolle, joten pakko on yrittää keksiä vielä joku parempi. Saa nähdä, mihin päädytään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti