Oirepaletti

Nyt ollaan mitä todennäköisimmin ohitettu se hetki, kun edellinen raskaus päättyi keskenmenoon. Olo on edelleen luottavainen ja uskaltauduin lopulta perjantaina myös varaamaan ajan varhaisultraan. Itse ultraa täytyy odottaa vielä puolitoista viikkoa.

Neuvolaan en ole vielä soittanut. Tuon puhelun ottaminen näyttää olevan edelleen korkean kynnyksen takana. Pakko kai ottaa itseäni niskasta kiinni heti alkuviikosta, koska pahimmillaan käy muuten niin, ettei aikaa löydy omasta neuvolasta ollenkaan - täällä kun noista ajoista tuntuu olevan pysyvästi pulaa.

Tämä raskaus poikkeaa ainakin kolmesta aiemmasta (ensimmäisestä en muista) siinä, että vielä ei ole tullut lainkaan veristä vuotoa, jota on tullut aina ainakin viikolla 5. Ehdin jo kertaalleen pelästyä, mutta seuraavana päivänä tajusin, että vuodon lähde taisikin olla raskauden jälleen ärsyttämät peräpukamat. Kyllähän se olisi pitänyt heti tietenkin tajuta, mutta taisin odottaa tuota vuotoa niin paljon, etten miettinyt asiaa sen pidemmälle.

Vuodot siis puuttuvat. Ainakin toistaiseksi. Pahoinvoinnistakaan ei ole tietoakaan ja alun pieni etova olokin on hävinnyt. Ainoita raskaudesta kertovia oireita ovat koholla oleva lämpö (noin 37,5°C), tukkoinen nenä, iltaisin iskevä väsy ja toisaalta aamuyöllä herkästi kesken loppuva uni, tarve käydä vessassa tavanomaista tiheämmin sekä vasemmalla jomotteleva keltarauhanen. Ai niin, ja etenkin nännien läheisyydestä kipeät rinnat! Alun "hassu tunne imettäessä" on siis muuttunut jäätäväksi kivuksi, joka onneksi helpottaa hetken imetyksen jälkeen.

Voi kun seuraava viikko menisi nopeasti! Myönnän, että varhaisultra jännittää todella paljon. Niin kovasti toivon, että matkassa olisi tuolloin pieni sykkivä sydän. 

Oli pakko tehdä toinen testi alkuviikosta, kun olin kerran ostanut tuplapakkauksen eikä meidän perheessä tule testeille enää olemaan käyttöä (ellei tämä raskaus sitten mene kesken.) Viiva oli tummunut, mikä rauhoitti mieltä, vaikka hyvin tiedänkin, ettei se lupaa mitään.