Lähtöruudussa vol. 3 (5)

No nyt eletään outoja ja jänniä aikoja! Teimme sitten sen päätöksen, että kolmas lapsi (tai paremminkin kai raskaus) on tervetullut, jos on tullakseen. Kyllä, luit ihan oikein.

En täysin osaa selittää enkä kai täysin ymmärräkään, miten tähän lopulta päädyimme. Tietyllä tapaa se vain tuntui todella luontevalta - asialta, jonka kuuluukin olla näin. Huolemme mahdollisesti tulevan lapsen terveydestä ja raskauteen liittyvistä riskeistä eivät tietenkään ole hälvenneet mihinkään, mutta ehkä ne ovat jääneet kuitenkin jollain tapaa taka-alalle.

Tähän kaikkeen vaikuttanee kaikkein eniten noin kaksi kuukautta sitten alkanut ja noin kuukausi sitten päättynyt raskaus. Se oli meille molemmille aikamoinen shokki, mutta samalla se taisi paitsi selventää ajatuksia niin tuoda ajatteluun ihan uuden näkökulman. Tuo koko episodi teki meistä jotenkin ihmeellisesti aiempaa läheisempiä. 

Vaikka raskaus ja sen keskeytyminen olivat ennen kaikkea valtava shokki, niin samalla raskauden alkaminen noin helposti luomuna on tuntunut jälkeenpäin jollain tapaa hyvältä. Alitajuntani taisi tuulettaa minulta salaa. Tälläistäkö se onkin! Me onnistuttiin! Taisin joku aika sitten kirjoittaakin, että tällä matkallamme on jäänyt harmittamaan ja kaihertamaan mieltä etenkin se, etten koskaan ole päässyt kokemaan, miltä tuntuu sellainen tarinoiden "tavallinen" raskauden yrittäminen. Nyt me olimme saaneet siitä pienen makupalan.

Ovulaatio osui hyvin selvien oireiden perusteella viime viikon alkupuolelle. Nyt siis odotellaan. Parisen päiväö sitten alkoi taas ilmaantua jonkinmoisia oireita, mutten ole yhtään varma, kertovatko ne vain lähestyvistä kuukautisista vai kenties alkunsa saaneesta raskaudesta. Lapsettomuuslääkärin mukaan muutamat keskenmenoa seuraavat kuukaudet ovat tavanomaista otollisempia uuden raskauden alkamiselle.

Oireet ovat niitä samoja, joita oli viime kierrossa: huonosti nukuttuja öitä ja aikaisia aamuheräämisiä, lämmönnousua (päivisin jopa yli 37,5°C), nenän tukkoisuutta (etenkin yötä vasten), alavatsan nipistelyä ja vihlontaa keltarauhasen kohdalla, tavanomaista helpompaa hengästymistä puhuessa ja laulaessa, tavanomaisesta poikkeavia tuntemuksia imettäessä, aavistuksen etova olo sekä jatkuva jano ja pissahätä.

Paha tosiaan arvioida, johtuvatko oireet vain lähenevistä kuukautisista vai jostain muusta. Minullahan ei myöskään ole ollut yksiäkään kuukautisia keskenmenovuodon loputtua enkä ylipäätään tiedä, vaikuttaako alla oleva keskenmeno vielä jollain tapaa hormonitoimintaani.

Olo on hyvällä mielellä jännittynyt. Odottava ja utelias. Mikään kiire meillä ei ole. Tuskin tuleekaan, vaikka tiedän, että yrityksen mahdollisesti venyessä mieli saattaa vielä muuttua. Nyt tuntuu siltä, että tulee jos on tullakseen ja jos ei niin ei.