keskiviikko 19. helmikuuta 2020

NIPT - vol. 2

Ostin juuri mielenrauhaa - yli 800 eurolla. (Kelalta saa pienen siivun takaisin, sillä riskilukumme oli 1:31 trisomia 18:n osalta.) Olo on tällä hetkellä todella helpottunut, vaikka vereni on vasta matkalla kohti Kaliforniaa ja ymmärrän täysin, että mitään lupausta testin tulos ei tule antamaan. (Toki testistä voi saada varmistuksen sille, että jotakin todella on Haitulalla pahemman kerran vialla.)

Pohdimme laajempaa NIPT-testiä jo yhdistelmäseulan tuloksen saatuamme. Tuolloin ajatukset olivat kuitenkin niin solmussa, etten oikein osannut tehdä päätöstä suuntaan tai toiseen ja päädyimmekin lopulta (vain) julkisen puolen tarjoamaan suppean testiin. Rauhoitin mieltäni tulevalla rakenneultralla ja mahdollisuudella teettää lisätutkimuksia, mikäli ultra antaisi siihen aihetta.

Ultra ei antanut aihetta teettää lisätutimuksia. Toisaalta ultra ei myöskään tarjonnut minulle kaipaamaani mielenrauhaa - päinvastoin normaalin alarajoille osuneet mittaustulokset lisäsivät ahdistustani ja huoltani sikiön normaalista kehityksestä.

On vaikea kuvailla, miltä tämä kaikki minusta tuntuu ja miksi huoleni on niin suuri. En osaa selittää sitä täysin itsellenikään. En ole päässyt juttelemaan asiasta kenenkään samoja asioita läpikäyneen kanssa. Sen sijaan ystäväpiirissäni on yksi, joka synnytti kaksi viikkoa eläneen lapsen, jolla oli kaksi kromosomipoikkeamaa. (En kuitenkaan edelleenkään varmasti tiedä, missä seuloissa ja testeissä hän raskausaikanaan kävi.) Lisäksi ystävälläni on ystävä, jolla raskausaikana mikään ei hälyyttänyt kohonneesta riskistä kromosomipoikkeamaan, mutta niin vain syntyi lapsi, jolla on vakavan kehityshäiriön aiheuttava kromosomipoikkeama.

Lääkärikin äsken totesi, että on häviävän pieni todennäköisyys, että sikiöllä olisi mitään pahemmin pielessä, kun raskaus on edennyt näille viikoille asti, rakenteissa ei ole havaittu mitään normalista poikkeavaa ja sikiö liikkuu normaalisti(?). Tämän kaiken toki jo tiesinkin ja olen sitä päivät pitkät itselleni toistellut. Kuten myös sitä, ettei täysin normaalitkaan seerumiarvot, ylimääräiset NIPT-testit, lapsivesinäytteet tai ultrat mitään takaa. Sekä sitä, että ylipäätään mikään testi ei anna lupausta mistään.

Mutta, jos kerran mielerauhaa voi (yrittää) ostaa, niin miksi jäädä jossittelemaan! Tulokset eivät tällä hetkellä jännitä - sianhan voi punnita vaikka kuinka monta kertaa, mutta massa pysyy samana, ja mitä näitä nyt on. Tiedän kyllä tiputuksen olevan suuri, jos tuloksista paljastuu jonkin olevan pielessä tutkittavien kromosomipoikkeamien osalta. Toivon ja uskon kuitenkin, että testin teettäminen takaa minulle paremman mielenrauhan loppuraskauteen ja mahdollistaa myös lopulta raskaudesta iloitsemisen ja nauttimisen. Vaikka synnytyksen jälkeen sitten jokin muu asia osoittautuisikin olevan Haitulalla pielessä, niin olemmepahan ainakin kääntäneet ne kivet jotka olimme valmiit kääntämään niistä, jotka ylipäätään oli käännettävissä.

2 kommenttia:

  1. Ymmärrän täysin, että käytte. Todennäköisesti kävisin itsekin. 800 euroa on lopulta vain rahaa, jos sillä saa minkäänlaista sisäistä rauhaa on se tässä hetkessä varmasti tarpeellisempaa ❤️ mulla on sama ajatus ollut aina raskauden aikaisista ultrista ja yksityisellä gynellä käymisestä. Ja samoin nyt synnytykseen mukaan tulevasta doulasta. Jos helpottaa oloa, niin sitten se kannattaa :)

    Mulla raskausaikaan liittyvät huolet menee monesti aalloissa. Välillä kaikki huolettaa, oon varma että on pissatulehdusta, vauva ei liiku, maha on kipeä, supistaan.. Ja sit välillä kaikki on hyvin - onneksi suurimman osan aikaa näin. Varmasti vastaavassa tilanteessa olisin kuitenkin paljon vauhkompi kaikesta. Raskaus on niin herkkää aikaa henkisesti odottavalle äidille.. Toivon nyt vain kovasti, että joku löytyisi joku rauhan esiaste edes, jolla pärjäisit loppuajan. Muistan edelliskerrasta nimittäin, että 9kk huolestuneisuuden jälkeen olin vauvan synnyttyä henkisesti ihan puhki. Onnellinen, mutta jollain tavalla vain kaikkeni antanut siinä, että pysyin kasassa sen ajan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mä ajattelen niin, että raha ei ole mitään ellei sitä vaihda johonkin, joka lisää omaa (tai muiden) hyvinvointia/elämänlatua. Nyt ostin mielenrauhaa ja todella sitä sain. Ei ole kertaakaan yhdistelmäseulan tulosten jälkeen (vaiko koko raskauden aikana?) ollut näin rauhallinen ja hyvä fiilis.

      En usko, että oma terveys olisi kestänyt synnytykseen asti ja sen jälkeenhän ei olo välttämättä tuon kaltaisen stressin jälkeen todellakaan helpota, kuten sanoitkin. Mä ihailen sitä, miten oot lähtenyt ottamaan ilon irti doulasta. Itse en ole vielä ehtinyt sattuneesta syystä ajatella ihan tosissaan yhtä päivää pitemmälle, mutta nyt olo on tosiaan sen verran parempi, että ehkä tässä alkaa pikku hiljaa kurkistella vähän kauemmas tulevaisuuteen.

      Poista