Pientä säätöä

Maanantaina posti toi vielä kuittauksen sikiötutkimusyksikön lääkäriltä. Meidän pikkuisella ei siis ole mustana valkoisellakaan kohonnutta riskiä tutkittuihin trisomioin 21, 18 ja 13. Puheluhan tuloksista tuli jo viikko sitten, joten viikon verran olen saanut hengitellä hieman rauhallisemmin. Toki edelleen on paljon edellisraskautta enemmän jännitettävää aina sinne asti, kuin tämä raskaus lopulta kantaa - kiitos poikkeuksellisen kehnojen seerumiseulan arvojen.

Viime viikon keskiviikkona minulla oli toinen neuvolakäynti. Minun oli tarkoitus perua se, mutta aluksi en muistanut ja päivän lähestyessä en vain koskaan virka-aikaan asian muistaessani ehtinyt. Eipä siinä, käynti oli näin jälkikäteen ajatellen oikein hyvä ajatus, vaikka tietyllä tapaa myös ahdisti puhua raskaudesta, joka mahdollisesti jo samana päivä tuomittaisiin päättyväksi.

Terveydenhoitaja ei tälläkään kertaa ollut omamme. Ensivaikutelma hänestä oli... no, se sai minut odottamaan täyttä fiaskoa. Istuin kuitenkin tuoliin ja pamautin tilanteemme hänelle suoraan sellaisena, kuin se on. Hän meni silminnähden hämilleen, mutta minun jatkaessani ajatusteni avaamista hän pikkuhiljaa pääsi mukaan ja lopulta koen käynnin olleen todella hyvä.

Pidin siitä, että hän kuunteli ja kyseli joitakin kysymyksiä liittyen minun ajatuksiini, tunteisiini ja sanomisiini. Hän ei yrittänyt selittää mitään parhainpäin tai pois, muttei liioin ruvennut surkuttelemaankaan. Melkein jäi pois lähtiessäni harmittamaan, etten tule jatkamaan hänen kanssaan. (Olisi se tietenkin varmasti mahdollista, mutta hän sattuu myös olemaan tuuraamassa vanhempainvapaalla olevaa terveydenhoitajaa, joten ei olisi mitään järkeä vaihtaa pois hyväksi todeltulta terveydenhoitajalta, jonka kanssa voimme asioida todennäköisesti pitkälle tulevaisuuteen.)

Keskustelemisen lisäksi tehtiin perusjutut eli mittasin verenpaineen, tikutin pissan, kävin vaa'alla ja kuuntelimme sydänäänet. Kaikki oli kunnossa, vaikka painoni olikin taas hieman tippunut. Sydänäänet löytyivät heti ja kuuluivat hyvin, mikä vähän rauhoitti mieltä.

Vaan onnistuipa ne myös herättämään pientä huolta, sillä Tiitiäisen kanssa olin tottunut siihen, että hän lähes poikkeuksetta mylläsi menemään koko raskausajan aina, kun kuuntelimme sydänääniä tai katselimme ultralla. (Varmaan tuon takia myös sykkeet huitelivat tyypillisesti 160 molemmin puolin. :D ) Tässä vaiheessa raskautta tunsin myös hänen liikkeitään. Pikkusiskonsa ei ole tähän mennessä vaikuttanut yhtä vauhdikkaalta tapaukselta. Sydän jumputti 150 lyönnin minuuttitahdilla eikä liikkeistä kuulunut merkkiäkään. En ole myöskään tuntenut yhtäkään varmaa liikettä, vaikka monta kertaa olen niin kuvitellutkin. Tällä kertaa sitä jotenkin kuulostelee liikkeitä paljon edellisraskautta herkemmällä korvalla ja monesti myös yhden raskauden läpi käynyt mieleni yhdistää erilaiset suoliston tapahtumat automaattisesti tuntemuksiksi sikiön liikkeistä, vaikkei ne niitä olisikaan. Miksei se liiku? Onkohan kaikki kunnossa?

Ensi viikolla on onneksi neuvolalääkäri, jossa päästään taas pikkasen kurkistamaan pikkuisen vointia. Meillähän jäi terveydenhoitajan kanssa varaamatta kaikki ajat, joten olen nyt itse etsinyt tietoa siitä, mitä minun tulisi varailla ja varaillut niitä. Sokerirasitukseen olisi pitänyt mennä viimeistään tällä viikolla - kiitos monirakkulaisten munasarjojeni - mutta ensimmäiset minulle mitenkään sopivat vapaat ajat järkevästi saavutettavissa oleviin labroihin löytyivät vasta parin viikon päähän (rv 19, kun pitäisi olla rv 14-rv 16; viikkoa aikaisemmaksi olisi löytynyt, mutta olen tuolloin työmatkalla). Vaan parempi kai myöhään, kuin ei silloinkaan.

Rakenneultra meillä oli onneksi jo valmiiksi varattuna ja nt-ultran yhteydessähän sitä aikaistettiin hieman viikon 19 lopulle (rv 19+5), kun se oli alunperin pistetty aikojen puutteen ja talviloman takia raskausviikolle 21. Tämä antaa meille enemmän pelivaraa, mikäli ultrassa ilmenee jotain poikkeuksellista. (Sinänsähän tuo talvilomaviikon välttäminen on ihan turhaa, koska mitään emme uskalla varata, jos jotain tuolloin edeltävänä perjantain ultrassa ilmenee.) Kätilön mukaan rakenneultran tekemisessä nyt meille varattuna ajankohtana ei pitäisi olla mitään ongelmaa pienen kokoni takia. Toki myöhemmillä viikoilla rakenteet näkyisivät paremmin ja varmemmin. Jännittää.

Niin, ja kävin lisäämässä raskausviikot kaikkiin Tiitiäistä odottaessani tekemiini postauksiin, jotta minun itseni (ja tietenkin kaikkien muidenkin) on helpompi vertailla raskauksia keskenään. :)