Hermoraunio

Odottavan aika on pitkä. Vielä pitempi se tuntuu olevan, kun tietää, ettei seuraava puhelu mitä todennäköisimmin lopeta odotusta. Odotus loppuisi tuohon puheluun vain siinä tapauksessa, että nipt-testi olisi positiivinen - minkä tahansa trisomian osalta. Todennäköisyys positiiviselle tulokselle trisomia 18:n suhteen on vähän reilut 3 %. (Melkein yhtä suuri on todennäköisyys sille, ettei nipt-testistä saada tulosta lainkaan.) Downin osalta se on 0,05% (1:1820) ja trisomia 13:sta en löytänyt lukua.

Olen ehtinyt miettiä paljon - valitettavasti myös öiden valvottuina tunteina. Lisäksi olen googlaillut. Paljon. Menin myös penkomaan Tiitiäisen seerumiseulan tulokset ja riskisuhteet, jotka ovat tietenkin aivan eri maailmasta: trisomia 18:n osata 1:100 000 ja trisomia 21:n osalta 1:7250. Ikäriski oli tuolloin 1:481, kun nyt, reilut kaksi vuotta myöhemmin, se on 1:291.

Välillä olen aivan varma, ettei meillä ole pienintäkään toivoa terveestä lapsesta. Hetkittäin toivo nostaa kuitenkin päätään. Toisaalta on myös hetkiä, joina vain toivon, että tuo pieni ihminen tulisi minusta ulos mahdollisimman nopeasti, jotta tämä painajainen loppuisi.

Googlaamalla löytää kaikenlaista - hyvässä ja pahassa. Matalien hCG-beeta-arvojen riskeistä en oikein ole löytänyt tietoa. Kaikki mataliin arvoihin liittyvät riskit liittyvät alkuraskauteen (mm. keskenmenoon, rypäleraskauteen, kohdun ulkopuoliseen raskauteen). Nuo arvothan lähtevät laskemaan yksilöllisesti viikkojen 8-10 aikana ja asettuvat sitten jollekin tasolle. Mitään vaihteluväliä normaaleista arvoista en ole onnistunut löytämään, ainoastaan mediaaniarvot.

Matalista PAPP-A-arvoista sen sijaaan löytyy tietoa paljon. Tutkimukset eivät näytä osoittavan yksiselitteisesti muuta kuin sen, että yhdistelmäseulonnoissa, joissa huomioidaan seerumiarvojen lisäksi myös muita muuttujia (kuten biologisen äidin ikä ja niskaturvotuksen suuruus), saadaan seulottua melko luotettavasti ne odottavat äidit, joilla on kohonnut riski johonkin aneuploidiaan eli kromosomien normaalista poikkeavaan lukumäärään. Valtaosa riskiryhmään kuuluvista saa terveen lapsen ja raskaus sujuu normaaliin tapaan. Yhdistelmäseulan merkityshän piilee nimenomaan tuossa ensin mainitsemassani - sen kyvyssä seuloa riskiryhmään mahdollsimman suuri osa niistä harvoista raskauksista, joissa sikiön kromosomisto on normaalista poikkeava. (Seula onnistuu tässä tehtävässään löytää trisomiaraskaudet sitä todennäköisemmin, mitä vanhempi äiti on.)

Monissa tutkimuksissa poikkeuksellisen matala PAPPA-A-arvo (määritelty monesti <0,3 Mom) alkuraskaudessa on yhdistetty myös suurentuneeseen riskiin erilaisten ongelmien ilmenemiseksi raskauden edetessä. Kohonnut riski koskee muun muassa pre-eklampsiaa, sikiön viikkoihin nähden pientä kokoa ja ennenaikaista synnytystä. Matalan PAPPA-A-arvon ennustavuus näiden suhteen ei kuitenkaan näytä olevan kovinkaan kummoinen tai yksiselitteinen (etenkään, jos ainiestosta on poistettu trisomiaraskaudet) ja toisaalta on myös hyvä huomata, että valtaosa noista raskauteen liittyvistä ongelmista tulee vastaan raskauksissa, joissa PAPPA-A-arvo on ollut täysin normaali. Etenkin tyttösikiöiden osalta ennuste oli hyvä, kun taas poikasikiöiden kohdalla matala arvo antoi hieman huonomman ennusteen myöhemmin raskaudessa ilmaantuvien ongelmien suhteen. Toisaalta poikasikiöiden ennuste taitaa olla aina tyttösikiöitä huonompi.

Nyt sitten jännitetään nipt-testin tulosta. Eniten taidan tällä hetkellä jännittää sukupuolta. Kaikenlaisia oljenkorsia sitä ihminen itselleen keksiikin! Positiivista tulosta en pelkää niinkään,  sillä se tarkoittaisi tämän painajaisen päättymistä. Jos tulos on negatiivinen, niin toivon, että saamme kunnollisen mahdollisuuden jutella asiantuntevan lääkärin kanssa noista seerumiseulan arvoista ja raskauden ennusteesta. Nyt minulla on sellainen olo, että meidät on jätetty ison ja todella vaikean asian kanssa aivan yksin.

Ajatukseni ovat täysin solmussa ja sydän hakkaa rinnasta ulos 24/7. En osaa edes itkeä tai surra! Minua vain pelottaa. Pelottaa ja ahdistaa. (Aivan saatanallinen pahoinvointi hieman myös suututtaa - miksi kaiken tämän päälle on kiusana vielä sekin?!) Katson puhelinta muutaman minuutin välein. Jos puhelu vaikka olisi jo tullut.

Raskaudestani tietävät vain äitini, siskoni, puoliskoni perhe (ja siis varmasti jo koko kotikaupunkinsa!) sekä muutama ystävä. Odotan kauhulla, milloin vatsa alkaa näkyä. Mitä minä sitten teen??!?