tiistai 26. marraskuuta 2019

Olo on...

Sieltähän se tuli kuin tulikin. Jatkuva vellovan etova olo siis. Ei tämä onneksi ole mitään verrattuna edellisen raskauden pahoinvointiin. Ei sinne päinkään. En tiedä, miten selviäisin vastaavasta 9 kuukauden infernaalisesta kestodarrassa tässä elämäntilanteessa, jossa töiden lisäksi saa pyörittää aivan erilaista ja paljon intensiivisempää arkea.

Etova olo on ollut riesanani nyt noin viikon. Se ei hellitä oikeastaan missään vaiheessa vuorokautta. Olo muistuttaa lähinnä darran sitä vaihetta, kun mikään ei oloa helpota, vaan esimerkiksi ajatuskin ruuasta vain pahentaa oloa.

Onneksi vellovan etova olo on kuitenkin hyvinkin siedettävissä rajoissa. Toki päivän haasteista selviäminen tämän olon kanssa vie paljon normaalitilannetta enemmän energiaa. Vaan ehkäpä pääsen tällä kertaa edellistä helpommalla - ainakin pahoinvoinnin osalta.

Meillä vaihtui tänään jo 9. raskausviikko ja huomenna on ensimmäinen neuvolakäynti. Aikoja oli TODELLA vaikea saada influenssarokotusviikolle ja sain nyt jonkun tavallista ensimmäistä käyntiä lyhemmän ajan, kun ne kaksi tällä tai ensi viikolla vapaana ollutta aikaa olisivat olleet täysin eri puolella Helsinkiä. (Jouduin siis siirtämään aiemmin varaamani ajan viime viikolla työn takia.)

Tirautin tietenkin tästäkin asiasta kyynelet puhelimessa aikaa varatessani. Taitaa kuitenkin olla niin, että jos en sitä olisi tehnyt, niin olisin ihan oikeasti matkustanut kaupungin toiselle puolelle neuvolaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti