Pieni sydän ♥

Sisälläni sykkii kuin sykkiikin pieni sydän! Kaikki oli siis kunnossa aamun varhaisultrassa.

Olin etukäteen jännittänyt varhaisultraa aika lailla. Pelkäsin, ettei sisälläni olisikaan (enää) mitään elävää. Tuo pelko ei onneksi ollut mitenkään hirvittävän suuri, vaan oloni on ollut pääsääntöisesti luottavainen tämän raskauden suhteen.

Enemmän pelkäsin alkioiden määrää. Follikkeliultrassa näkyi käytännössä vain yksi suuri follikkeli, mutta tuosta ultrasta ovulaatioon meni lähes viikko, joten koskaan ei tiedä. Etenkään, kun edellisillä hoitokierroilla ovulaatiokypsiä follikkeleita oli vähintään kolme ja tässäkin kierrossa näkyi johtofollikkelin vieressä litistynyt follikkeli, jonka koon mittaaminen oli käytännössä mahdotonta.

Puoliskoni ei päässyt mukaan ultraan, sillä jouduin töitteni takia varaamaan todella aikaisen ajan, eikä normaalisti lähes kahdeksaan nukkuvan Tiitiäisen repiminen ylös tarpeeksi varhain päiväkotiin viemistä varten olisi ollut reilua. Niinpä poljin klinikalle yksin.

Jännitys alkoi vasta odottaessani pääsyä lääkärillemme. Kyllä ihminen voikin jännittää! Onneksi lääkäri oli aika lailla ajallaan ja ultrattavaksi kivuttuani sikiöpussi ja alkio vahvasti sykkivine sydämineen löytyivät heti. Keltarauhanen porskuttaa vasemmalla, missä kuuluukin ja muistuttaa myös säännöllisesti itsestään pienten nippailujen ja jomotusten muodossa.

Kaikki oli siis hyvin. Alkion koko vastasi viikkoja 7+1, mikä kuulemma täsmää hyvin hedelmöitysajankohdan kanssa, kun ovulaation sain bongattua illalla 12.10. Meidän perheeseemme saapuu siis lisävahvistusta 7. heinäkuuta, mikäli tämä pieni on kuten Tiitiäinen ja syntyy täsmälleen laskettuna päivänä. Toki matka on vielä pitkä ja kaikkea voi tapahtua.

Olen niin onnellinen!

Meidän pieni Haitula. ♥