Ehkä?

Nyt jännittää. Viikon verran minulla on ollut epätavallinen olo. En oikein osaa tarkemmin kuvailla oloni epätavallisuuden luonnetta, mutta epätavallinen se on.

En ole vielä tehnyt raskaustestiä, sillä sen aika on pisimmän kiertoni mukaisesti vasta huomenna. Mielessäni on kuitenkin viime päivinä herännyt vahva epäilys siitä, että olemme kuin olemmekin onnistuneet saamaan raskauden alkuun. Oloni on tämän asian suhteen sen verran varma(hko), että olen uskaltanut sanoa sen jo puoliskolleni ääneen. Niin monta kertaa olen näissä asioissa pettynyt, etten kovin helposti näitä ääneen sano - jotenkin se pettymys ääneen ilmaistun toiveen haihtuessa tuhkana tuuleen, on niin käsittämättömän suuri.

Tällä kertaa epäilykseni ääneen sanomista on tainnut helpottaa se, että minulla oli Tiitiäisen raskauden alkaessa samalla tavoin hyvin vahva aavistus siitä, että sisälläni kasvaa pieni ihminen. Ikinä muulloin minulla ei ole ollut tällaista oloa - ei edes keskenmenoon päättyneen raskauden kohdalla.

Huomenna on siis testipäivä. (Jos vain jossain välissä ehdin apteekkiin!). Olisihan se aikamoista, jos raskaus olisi alkanut heti ensimmäisestä onnistuneesta hoitokierrosta! Toki ihan ensimmäisestä yrityskierrosta ei tietenkään ole kyse, yritys kun on aloitettu jo maaliskuun alussa.