Ei mitään!

Ei mitään. Ei yhtään mitään. Tänä aamuna oli tämän kierron toinen follikkeliultra - kierron toisen Letrozol-kierroksen vaikutusten välitarkastuspiste. Kohdun limakalvo oli vielä entisestään reippaasti paksuuntunut, mutta munasarjoissa ei ollut tapahtunut YHTÄÄN MITÄÄN.

Lääkärin mukaan tilanne on varsin mielenkiintoinen, sillä kohdun limakalvon paksuuden perusteella munasarjojen olisi pitänyt näyttää aivan erilaisilta. Toisin sanoen kohtuni ja munasarjani elävät tällä hetkellä aivan eri todellisuutta.

Sain sellaisen käsityksen, että tilanteeni ei ole mitenkään tavanomainen Letrozolia käytettäessä. Vielä olisi teoriassa voitu koittaa erilaisia pistoshoitoja munarakkulan kypsyttämiseksi, mutta lääkäri totesi tilanteen olevan sen verran sekamelska, että on nyt on parasta viheltää peli tämän kierron osalta poikki.

Lähdin siis kotiin uuden Terolut-reseptin kanssa. Sain mukaani myös Letrotzolit talon puolesta - ihan vain, jos omani olisivat jostain syystä joutuneet saunalukemiin auton takakontissa Italian-reissumme lähes 40 celsiusasteen helteissä. (Tuskinpa. Mutta tuopahan tuo uusi läpipainopakkaus kai pientä lisäuskoa seuraavan kierron yritykseen.) 

Miksi näin sitten kävi? Sitä ei osannut sanoa edes Suomen ykkösiin kuuluva lapsettomuuslääkäri. Todennäköinen syy lienee (minulle) liian aikaisin (kp 16) aloitettu Terolut-kuuri viime kierrossa. "Emme tainneet onnistua huijaamaan sinun kroppaasi." Silti, lääkärin mukaan kierron vaiheella ei pitäisi juuri olla vaikutusta  Letrozolin kykyyn kypsyttää munarakkuloita. Toisin sanoen, vaikka munasarjani ja kohtuni limakalvo ovatkin jostain syystä eri rytmissä, niin yhden munarakkulan olisi kaiken järjen mukaan pitänyt kuitenkin nostaa päätään.

Ahdistaa ja surettaa. Toden teolla. Edellisen kierroksen jäljiltä minulla ei rehellisesti sanottuna ole (ennen tämän kierron alkupuolta) käynyt mielessäkään, ettei ovulaation induktio ehkä enää toimisikaan. Tai että se toimisi edes aiempaa kehnommin. Myönnän myös, että minun on tällä hetkellä todella vaikea hyväksyä edes sitä, että ylipäätään hoitoihin taas jouduttiin.

Tähän asti se, ettemme ole onnistuneet yrityksessämme on kuittaantunut hokemalla itselleni (ja muille), että emmehän me vielä varsinaisesti yritä. Mutta kyllähän me yritimme! Maaliskuun alusta asti ihan tosissaan.

Nyt pyörittelen mielessäni, otanko lääkärin määräämän Terolut-kuurin vai odottaisinko sittenkin uuden kierron alkavan joskus itsestään. Kiertohan saattaa kohdallani venyä miten pitkäksi tahansa ja lääkärin mukaan jo nyt on luvassa runsaat kuukautiset (mitä kuukautiseni ylipäätään yleensä ovatkin). Pelottaa vain, että Terolut-kuuri saa kehoni vielä entistäkin enemmän sekaisin.