Onhan tämä reissaaminen ihan mukavaa puuhaa, mutta etenkin vauvan kanssa kaipaisin omaa rauhaa ja omaa tilaa. Juhannuksen jälkeen siitä ei ole ollut tietoakaan, sillä olemme olleet puoliskoni kotipaikkakunnalla ja hänen perheensä on oman tilan antamisen kanssa aivan eri maata kuin omani.
Onneksi meitä odottaa lähtiessä siivottu koti ja ihanat parvekekukat, joita talonmies ja siskoni ovat käyneet vuorollaan kastelemassa. Viimeistään viikon päästä pääsemme takaisin tuohon paratiisiin!
Pienen vauvan kanssa reissaaminen on osoittautunut todella helpoksi. Rotatehoste on valitettavasti saanut Tiitiäisen vatsan jälleen sekaisin ja tällä kertaa vatsanväänteet ovat haitanneet myös meidän kaikkien yöunia. Monta yötä on mennyt niin, ettei Tiitiäinen ole saanut nukuttua yli tunnin pätkiä.
Viime yönä taas herättiin tunnin välein - välillä imetin, välillä tehtiin pierujumppaa ja välillä otin pikkuisen oman vatsani päälle nukkumaan. Tutista voisi olla iloa, mutta sitä Tiitiäinen ei ole suostunut syömään ensimmäisen rotarokotteen aiheuttamien sivuoireiden ilmaantumisen jälkeen.
Muuten reissussa on sujunut siis todella hyvin. Tavaraa on toki paljon matkassa ja pieni auto onkin ääriään myöten täynnä - kuitenkin niin, että näkyvyys kaikkialle on hyvä. Matkasänkyä ei onneksi tarvinnut raahata, koska sellainen on löytynyt kaikkialta, missä olemme yöpyneet. Eniten tilaa vievät vaunut, jotka otimme mukaan olemista ja menemistä helpottamaan.
Tiitiäisen vaatteista pakkasimme mukaan aika lailla kaikki sopivan kokoiset sekä kaikki puklu- ja pyllyharsot. Lisäksi meillä oli kahdet lakanat ja pyyhe sekä muutama kirja ja pari lelua. Hoitoalustaksi ostin palan vahakangasta, joka alle on helppo laittaa vaikka pyyhe pehmusteeksi.
Reissun lähestyessä loppua, on todettava, että oikeastaan mitään turhaa meillä ei mukana ollut eikä toisaalta mitään myöskään puuttunut. Pari kertaa on onneksi ollut pyykinpesumahdollisuus, emmekä olisi ilman sitä selvinneetkään.
Sellaisen huomion olen reissumme aikana tullut tehneeksi, että todella monessa paikassa huoltoasemista kahviloihin ei ole minkäänmoista mahdollisuutta vaipanvaihtoon. Tai kyllähän sen vaipan saa missä tahansa olosuhteissa vaihdettua, mikä on reissun aikana tullut moneen kertaan todistettua. :D.
Tiitiäinen on normaalisti todella kova juttelemaan, mutta uusissa paikoissa hän aluksi katselee ympärilleen todella tarkkaavaisesti (usean päivän ajan). Vasta parina viime päivänä, kun olimme viettäneet yli viikon samassa paikassa, alkoi Tiitiäinen availla sanaista arkkuaan. Ja kun se kerran aukesi, niin se todella aukesi.
On siinä välillä aika lailla naurussa pidättämistä, kun toinen selittää selittämästä päästyään lähes koko valveillaoloaikansa. Välillä juttu on selvästi vakavampaa ja välillä se menee ihan puuroksi, kun pikkuista alkaa naurattaa niin paljon omat juttunsa. Hauskaa on myös kuunnella, kun Tiitiäinen vatsalle käännyttyään alkaa kannustaa itseään liikkumisyritysponnistuksiin. Pikkuisella on aivan vimmattu halu päästä eteenpäin ja välillä hän siinä lyhyen matkaa jo onnistuukin.
Nyt pikkuinen nukkuu turvakaukalossa ja koti lähenee jo hitaasti, mutta varmasti. Autossa matkustaminen on sujunut todella hyvin ja vain muutaman kerran on tarvinnut ottaa ylimääräinen ruokatauko ainoastaan Tiitiäisen takia, vaikka ajomatkat ovat olleet monta sataa kilometriä.
Kotia kohti! ❤
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti