Niin se kasvaa

Autossa matkalla kotia kohti! Enää pari tuntia ja ollaan perillä. Ah!

Tiitiäinen kasvaa ihan huimaa vauhtia. Vaatteet, jotka olivat reissuun lähtiessämme vielä hieman väljiä, alkavat olla nyt nafteja. Mielenkiinnolla odotan ensi viikolla olevaa neljäkuukautisneuvolaa ja neuvolalääkäriä.

Kolmekuukautisneuvola oli juhannusviikon alussa. Tuolloin Tiitiäinen oli tuplannut syntymäpainonsa ja ottanut pituutta kymmenen senttiä. Emme voineet terveydenhoitajan kanssa olla nauramatta Tiitiäisen etenemisyrityksille ja ennen kaikkea hänen juttelulle ja ilmeisesti itselleen suuntaamilleen kannustushuudoille.

Tiitiäistä ei tosiaan uskalla enää jättää hetkeksikään mihinkään, mistä voi tipahtaa tai mahdollinen eteneminen muuten aiheuttaa hänelle vaaratilanteen. Kääntyily ja eteneminen ovat kuitenkin vielä pitkälti tuurissaan - joskus onnistuu, monesti ei (ainakaan sillä tavoin ja siihen suuntaan, kuin Tiitiäinen haluaisi).

Tuolla neuvolakäynnillä annettiin ensimmäiset pistettävät rokotteet sekä rotarokotteen tehoste. (Kansallinen rokotusohjelma - THL). Pistoksia tuli kaksi - yksi kumpaankin reiteen. Tiitiäinen parkaisi oikein kunnolla terveydenhoitajan pistäessä, mutta rauhoittui molemmilla kerroilla heti. Illalla nousi pieni lämpö, johon olimme varautuneet ostamalla panadolia valmiiksi kaappiin. Muita sivuoireita noista rokotteista ei onneksi tullut eikä Tiitiäinen reagoinut lämmön nousuunkaan.

Rotatehosta sen sijaan sai aikaan samat sivuoireet, kuin edellisellä kerralla. Kovasti olin toivonut, ettei niin kävisi, mutta kävipä kuitenkin. Onneksi vatsanväänteet ovat olleet hieman hillitympiä ja niskakakoilta ollaan vältytty lähes kokonaan. Ilmaa pikkuiselle kertyy vatsaan kuitenkin hirveitä määriä ja vaikka pikkuinen ei vatsanväänteitä tällä kertaa ole niin paljon itkenytkään, niin unia tuo suolistossa mylläävä ilma kyllä haittaa.

Tuntuu todella hurjalta, kuinka nopeasti Tiitiäinen on kasvanut. Hän on alusta asti ollut jäntevä ja valpas, mutta nyt tuo kaikki on aivan uudella tasolla. Pienestä vauvasta ei enää ole tietoakaan! Tiitiäinen osaa jo tehdä käsillään vaikka mitä. Parasta on kirjojen selaaminen. Ylipäätään kirjat taitavat olla parasta, mitä on. :D Sylissä Tiitiäinen pitää jo jonkin verran itse kiinni, mikä helpottaa kasvavan vauvan kantamista. Ihmisiä ja kaikkea muutakin on kiva seurailla katseella sekä jutella ja naureskella niille/niiden kanssa.

Tiitiäisen kasvamisen ja kehittymisen seuraaminen on samaan aikaan sekä todella hienoa että haikeaa. On paljon mahdollista (jopa todennäköisintä), että tämä on ainut kerta, kun pääse tätä kaikkea todistamaan. Ja ainutkertaistahan tämä on joka tapauksessa. Meidän pieni Tiitiäinen. ❤