torstai 1. maaliskuuta 2018

Neuvolan satoa

Tänä aamuna meillä oli neuvola. Jouduin menemään tällä kertaa yksin, sillä puoliskollani oli aamulla lähtö lyhyelle työmatkalle. Eilisen aamuyöhön asti venyneen työpäivän päätteeksi hän vielä kovasti varmisteli, ettei minulla vain ole sellainen olo, että Tiitiäinen saattaisi päättää tulla tähän maailmaan kahden seuraavan vuorokauden kuluessa. Ei ole. Toisaalta eipä minulla todellisuudessa ole mitään käsitystä, minkälainen sellainen olo on. :D Ei minun olossani tai Tiitiäisen olemisessa ole parin viime vuorokauden aikana kuitenkaan tapahtunut mitään uutta, joka voisi antaa olettaa synnytyksen olevan lähellä.


Parin viikon takaisella neuvolalääkärikäynnillä varmistui, että Tiitiäinen on asettunut raivotarjontaan ja sf-mitan perusteella (joka oli mitattu tuota ennen vain kerran) hän oli kasvanut samaa käyrää seuraten – suunnilleen siinä keski- ja alakäyrän puolivälissä. Lääkäri katsoi ultralla myös sykkeen ja suoritti nopean kokonaiskatsauksen Tiitiäiseen. Muuta tuolla käynnillä ei sitten tehtykään.

Minua jäi tuon käynnin jälkeen vaivaamaan (muun muassa) se, ettei minulle tehty lainkaan sisätutkimusta, kun sellainen tunnutaan tehdyn toisella neuvolalääkärikäynnillä kaikille muille. Otin asian tänään puheeksi neuvolaterkan kanssa ja hän vain totesi, ettei niitä enää rutiininomaisesti tehdä.

Ei kai siinä mitään. Itseäni asia jäi kuitenkin vaivaamaan (edelleen), sillä kuten olen kertonut, minua on vaivannut supistelu melko varhaisilta viikoilta asti. Supisteluista johtuen minulta on tarkastettu kahteen kertaan kohdunkaulan pituus sekä kohdunsuun tilanne. Molemmilla kerroilla kaikki on onneksi ollut kuten kuuluukin. Jotenkin mieltäni olisi kuitenkin rauhoittanut se, että tuo sisätutkimus olisi tehty, mutta eipä terveysasemalta enää löytynyt tuota varten vapaita lääkäriaikojakaan ennen laskettua aikaamme.

Tämänaamuisella käynnillä terveydenhoitaja mittasi hemoglobiinin ensimmäistä kertaa sitten joulukuun ja se oli yllätyksekseni päässyt tipahtamaan 130:stä 101:een. Keskenmenon jälkeen rautavarastoni mitattiin ja jouduin puolen vuoden rautakuurille, joka päättyi vuosi sitten, joten rautavarastojen kyllä pitäisi olla kunnossa. Kehnon hemoglobiiniarvon takia jouduin kuitenkin taas rautakuurille.

Muuten arvot olivat kunnossa ja painoakin on tullut normaalipainooni nähden lisää erittäin maltilliset reilut seitsemän kiloa. Myös viime viikolla (rv 36) otetun verikokeen Rh-vasta-aineet olivat edelleen negatiiviset. (Wihii!) Sf-mitta tuotti kuitenkin taas ylimääräistä päänvaivaa. (Edellisellä neuvolakäynnillä tammikuussa terveydenhoitaja ei siis saanut järkevää mittaa lainkaan.) Terveydenhoitajan tänään saama mitta oli pienempi, kuin lääkärin kaksi viikkoa sitten mittaama. Tuo arvo tiputti Tiitiäisen alimman kasvukäyrän alapuolelle. Terveydenhoitajan mielestä syytä huoleen ei kuitenkaan pitäisi olla, vaan minun kokoni sekä minun ja siskon syntymäpainot (3 120 g ja 3 000 g) huomioiden Tiitiäisen koko vaikuttaisi oikein passelilta. Myös Tiitiäisen erittäin aktiivinen liikkuminen puhuu hänen mukaansa sen puolesta, että kaikki on hyvin.

Terveydenhoitajamme lähetti kuitenkin konsultaatiopyynnön äitiyspolille ja mikäli he katsovat aiheelliseksi, ottavat he minuun yhteyttä ja pyytävät tarkistukseen. Muussa tapauksessa tilanne tarkistetaan viikon päästä omassa neuvolassa. Nyt hän arvioi Tiitiäisen tämänhetkiseksi painoksi kaksi ja puoli kiloa.

Täytyy myöntää, että neuvolakäynti sai olon hieman levottomaksi. Toisaalta todennäköisempäähän se on, että kaikki on oikein hyvin. Sitä paitsi terveydenhoitajan mukaan Tiitiäinen on laskeutunut niin alas, kuin vain pääsee, joten kai sekin vaikuttaa jollain tapaa saatuun sf-mittaan (?). Niin tai näin, niin eipä tässä itse voi mitään tehdä. Nyt vain odotellaan ja toivotaan, että kaikki tosiaan on hyvin ja että Tiitiäinen malttaa kasvaa vielä viimeiset kaksi ja puoli viikkoa.

klo
Tunnisteet: , , , ,

4 kommenttia:

  1. Anonyymi2. maaliskuuta 2018 klo 23.38

    Sisätutkimusta ei nykyään välttämättä rutiinisti tehdä, ja yli 36vk ei kohdunkaulan tilanteella ole niin väliäkän kun vauva saa jo syntyä, sitä ei enää yritettäisi .lääkkeillä estää tms. Ylimääräinen ronkkiminen vain lisää infektioriskiä joten sitä ei tehdä olisi kiva tietää periaatteella kun mitään lääketieteellistä syytä ei ole

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pikku Prinssi3. maaliskuuta 2018 klo 7.23

      Sitä se neuvolan terkka tosiaan sanoi. Ei kyllä selittänyt millään, mutta harvoinpa on selittänyt muutakaan. Mentiin tuolloin kyllä "vasta" viikolla 35, mutta silti ei kuulemma tehdä.

      Mulle lähinnä tuli epätietoinen olo, koska kaikille muille tunnutaan tuo sisätutkimus toisella neuvolalääkärikäynnillä tehdyn. Ja etenkin kun omalla kohdalla tuo supistelu on ollut tiheää ja jatkuvaa, niin mietitytti tietenkin enemmän.

      Jotenkin koko neuvolatouhua selventäisi, jos jostain näkisi, mitä milläkin käynnillä on tarkoitus tehdä. Toki se varmasti jonkin verran vaihteleekin sen mukaan, mitä tarpeita kullakin on, mutta pääpiirteissään olisi kiva tietää, mitä miltäkin kerralta odottaa. Olisi myös helpompi arvioida saadun palvelun laatua. Nyt tuntuu, että olemme jollain lailla ajelehtineet käynniltä toiselle ja edelliseltä kerralta jäi taas mietityttämään, miksi esim hemoglobiiniani ei ollut mitattu sitten joulukuun kun se nyt oli päässyt tipahtamaan 101:een (joulukuussa 130).

      Meidän neuvolajärjestelmä on todella upea, niin jotenkin sitä toivoisi, että siitä pidettäisiin huolta ja kehitettäisiin niin, ettei jossain vaiheessa herää keskustelu sen huonosta laadusta ja leväperäisyydestä ja sitä kautta synny poliitikoille "hyvää syytä" lähteä ajamaan sitä tällä tavalla kaikille yhdenvertaisena järjestettynä alas.

      Poista
  2. Anonyymi8. maaliskuuta 2018 klo 12.35

    Terveydenhuolto ei kuitenkaan ole pohjimmiltaan asiakaspalvelua. Neuvolakäynnit ei ole mitään auton vuosihuoltoja, käynneillä on omat taroituksensa ja rutiinikokeensa, mutta jokaista kohdunkaulanropellusta ei tietenkään kirjata "tehtävien" tai "ei-tehtävien" asioiden listalle koska lääketietelliset tutkimukset kuitenkin harkitaan tilanne kohtaisesti. Verenpaineen, painon ja virtsan stiksien mittaus on rutiinia joka kerta. Ja edelleen varmaan tehdään monessa paikassa runiinisti juttuja koska on aina tehty, mutta se ei välttämättä ole ihan persteltua aina.
    Neuvolan tehtävänä on löytää raskautta, äidin ja sikiön terveyttä uhkaavat tekijät. Toki mykyään ihmiset vaatii enemmän ja terveydenhuollonkin on kehityttävä siinä mukana, mutta minulla aina vähän särähtää korvaan "huonon asikaspalvelukokemusken" tyyppiset valitukset. Pohjimmiltaan neuvola ei kuitenkaan ole mikään elämyspalvelu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pikku Prinssi8. maaliskuuta 2018 klo 13.56

      Olen tässä kanssasi samaa mieltä. Itseäni kauhistuttaa esimerkiksi nyt sote-uudistuksen yhteydessä eri tahojen suusta kuullut "asiakas sitä" ja "asiakas tätä". Minä olen mieluiten potilas terveydenhuoltopalveluita käyttäessäni, ja toivon jatkossakin voivani luottaa siihen, että minulle palvelua antava henkilö kertoo, mitä tehdään ja miksi. Ei siis niin, että minulta kysytään, mitä tulin hakemaan ja miten haluan hoitoni toteutettavan (joskin kyllähän tuotakin joissakin tapauksissa johonkin pisteeseen asti hyvään hoitoon kuuluu).

      On kuitenkin selvä, että oli kyseessä sitten potilas tai asiakas, niin ainoa mahdollisuus arvioida käyttämäänsä palvelua on se, että tietää, mitä palveluun kuuluu. Itselläni on kyseessä ensimmäinen näin pitkälle edennyt raskaus eikä minulla näin ollen ole ennestään mitään kokemusta neuvolapalveluista. En tiennyt isyyden ennakollista tunnustamista, pissatestejä, painoa ja verenpaineen mittausta lukuun ottamatta kertaakaan etukäteen, mitä kyseisellä neuvolakäynnillä tehtäisiin. Eikä siinä sinänsä mitään, itselläni on iso luotto meidän julkiseen terveydenhuoltojärjestelmään. Jopa niin iso, että kartan yksityistä työterveyshuoltoa aina, kun mahdollista, siellä kun käynti kulkee tuttua kaavaa: "Haluatko sairauslomaa? Minkä reseptin ja/tutkimukset sinulle tällä kertaa määräisin?" Minun kokemukseni, että julkisella puolella saan parempaa hoitoa, jossa vaivani ensin kuunnellaan ja sitten selvitellään syyt ja määrätään tarvittavat hoitotoimenpiteet.

      Mutta takaisin asiaan. On siis vaikea arvioida saamaansa palvelua, jos ei ole mitään haisua, mitä sen pitäisi pitää sisällään. Eilen naistenklinikalla äitiyspolin kätilö esimerkiksi ihmetteli, ettei minulle oltu runsaan supistelun takia tehty sisätutkimusta ja teki sen. Samalla eri neuvolaterveydenhoitajat tekevät hyvin erilaisia tutkimuksia eri käynneillä, mikä tietenkin ihmetyttää ja etenkin, jos jokin ei sitten olekaan itsellä kunnossa niin pelästyttää myös miettimään, jäikö jotain oleellista huomaamatta. Olisinhan minä voinut tammikuisella neuvolakäynnillä itsekin ottaa hemoglobiinin mittauksen puheeksi, mutta ajattelin vain, että ylitsepääsemätön väsy kuuluu asiaan, kun ei terveydenhoitaja siihen mitenkään muuten tarttunut, kuin kysymällä, jaksanko töissä.

      Vastaus nyt vähän venyi, muttei toivottavasti ole aivan mahdottoman sekava. Kuten sanottua, meillä on maailman mittakaavalla aivan uskomattoman upea systeemi ja toivon, että se sellaisena säilyy ja sen potentiaalista osataan ottaa muuttuvassakin yhteiskunnassa sen tarjoamat mahdollisuudet irti. Kuten sanoin, niin näiden kommenttieni takana ei ole ajatus mistään uudesta uljaasta neuvolasta, jossa jokainen perhe voi käydä shoppailemassa omien mieltymystensä mukaisesti. Takana on huoli siitä, että sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistamisen paineessa jokin taho onnistuu myymään päättäjille ajatuksen siitä, että neuvolapalvelut eivät ole "ajan tasalla", joten ei kun pirstomaan ja yksityistämään. Toimivaa ei kannata lähteä vaihtamaan, mutta siitäkin pitää pitää huolta.

      Poista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)