Kaikki hyvin

Päättyvä viikko on ollut aikamoinen. Alkuviikosta podin varmaankin elämäni rankinta vatsaflunssaa, mikä nosti pintaan taas huolen Tiitiäisen voinnista. Vatsatauti on nyt selätetty, mutta olo on edellekin heikko. Taudin pikkuhiljaa hellittäessä etenkin vasenta jalkaani alkoi kuitenkin pistellä aivan kuin se olisi puutumassa. Lääkärin mukaan tuo kuitenkin johtui mitä todennäköisimmin ”vain” siitä, että suolatasapainoni oli ehtinyt muutaman päivän rajun taudin seurauksena sen verran sekaisin.

Olemme myös kuluneen viikon aikana allekirjoittaneet lainapaperit sekä uuden kotimme kauppakirjan sekä muuttaneet. Jottei tapahtumia olisi yhdelle viikolle liian vähän, meillä oli torstaina lisäksi np-ultra.

Ultra oli Kätilöopistolla. Olin toivonut, ettei minun tuohon rakennukseen olisi enää jalallakaan tarvinnut astua. Kahden edellisen Kättärillä vierailuni taustalla ovat olleet keskenmeno ja sitä seurannut kaavinta. Sain noilla molemmilla kerroilla aivan uskomattoman hyvää hoitoa ja muuta palvelua, mutta minulla ei varsinaisesti ollut halua verestää noita muistoja paikan päällä. Rakenneultran koittaessa Kättäri onkin sitten jo suljettu, joten mitä todennäköisimmin, ja ennen kaikkea toivottavasti, viime torstain käynti jää nyt viimeisekseni.

Olimme torstaina liikenteessä muuttopakulla, sillä meillä oli muutto kesken, enkä minä olisi muuten mitenkään ehtinyt töistä Kättärille ajoissa, kun fillarin selkään minusta ei vieläkään ole. Helsingissä asuvat tietävät, että täällä on jälleen kaikki tiet vedetty auki, mistä syntyy hirveitä sumppuja ja alueellisia ruuhkia myös ruuhka-ajan ulkopuolella. Kello tikitti ja liikenne lähestulkoon seisoi. Minua jännitti ja stressasi. Pelkäsin pahinta. Ehdimme kuitenkin Kättärille muutama hassu minuutti ennen kuin kätilö jo huusi meidät sisään.

Hyppäsin tutkimuspöydälle – tällä kertaa housut jalassa. Kätilö varoitti viileästä geelistä, mutta pahoinvoivan oloa se todellisuudessa vain helpotti. Tiitiäinen löytyi heti! Siellä se kölli heilutellen nyt jo pitkänhuiskeiksi kasvaneita käsiään ja jalkojaan. Välillä pieni suuri pää nyökkäili ja seuraavassa hetkessä koko sikiö jo hypähti. Niskaturvotuksen mittaaminen kävi käden käänteessä – alle 1,2 mm eli kaikki hyvin. Toki vielä täytyy jännätä yhdistelmäseulan kokonaistulos.

Hyvien uutisten kuuleminen laukaisi jännityksen ja meillä oli melkein koko puolituntinen käytössä sikiön mittailuun, sydänäänen kuunteluun ja kaiken ihmeellisen katseluun. Kolmen varhaisultran perusteella raskausviikkoja oli torstaina kasassa 11+3. Kätilö mittaili nyt kuitenkin viikoiksi 11+6. Kuukautisista laskienhan oltaisiin menty jo raskausviikolla 12+ 1. Neuvolan terkkahan kirjoitti tuon mukaan määritelty lasketun ajan myös äitiyskorttiini, vaikka hänelle nuo varhaisultrissa saadut mitat kerroinkin.

Varhaisultrasta saatavat mitat ovat myöhemmin saatuja tarkemmat, joten kätilön mukaan äitiyskortissa tulisi lukea niiden perusteella määritelty laskettu aika. Olin kaikessa kiireessä tietenkin unohtanut äitiyskorttini kotiin, joten hän kirjoitti kaiken erilliselle lapulle ja terveydenhoitaja saa seuraavalla neuvolakäynnillä sitten täydennellä ja korjailla ne korttiini.

Lopuksi punnitsimme myös minut. Painoni oli jälleen tippunut noin puolella kilolla, mutta se selittyy varmaan pelkällä nestevajeellakin. Kätilö totesi, ettei kannata huolestua, sillä tässä vaiheessa painon ei pitäisi normaalipainoisella edes olla vielä noussut itse raskauden takia. Kiinnitän kuitenkin nyt erityistä huomiota siihen, että tulen syöneeksi tarpeeksi paljon ja monipuolisesti.

Tiitiäisellä oli siis kaikki mallikkaasti. Hän ei tosiaan ole tainnut hetkahtaakaan minun sairastelemisestani, niin rajua kun se olikin. Minun oloni on kuitenkin edelleenkin heikko. Lisäksi raskauspahoinvointini on vain entisestään yltynyt vatsataudin seurauksena. Pahoinvointihan on ollut voimakasta ja jatkuvaa jo kuudennelta raskausviikolta alkaen.

Ennen sairastamista varsinaiset yökkäykset ja oksentamiset tapahtuivat kuitenkin melko harvoin keskittyen muutamaan kertaan päivässä. Nyt yökkäily on jatkuvaa, enkä koskaan tiedä päättyykö se oksennukseen vai ei. Onneksi minulta ei jostain syystä edelleenkään nouse ruoat kunnolla ylös, vaan oksennan lähinnä pelkkää nestettä. Pahoinvoinnista, yökkäilystä ja oksentamisesta muodostuva mielleyhtymä juuri sairastamaani vatsaflunssaan ei kuitenkaan ainakaan helpota oloani.

Huomenna starttaa jo kolmastoista raskausviikko! Enää viikko, niin ensimmäinen kolmannes on turvallisesti takana. Ehkä ne olotkin tästä vielä helpottuvat…

Pieni LISÄYS vielä: Edellisellä kerralla raskaus meni kuukautisista laskien kesken raskausviikolla 11+5. Nyt olemme siis takuuvarmasti yli tuonkin päivän kaikilla mahdollisilla laskutavoilla, vaikka eihän sillä mitään merkitystä todellisuudessa olekaan.