perjantai 18. elokuuta 2017

Että sellainen perjantai

Tänään on ollut jännä päivä! Aamulla kävimme puoliskon kanssa mielenrauhaultrassa. Täytyy kuitenkin heti myöntää, että mielenrauha on pari viime viikkoa ollut todella hyvällä tasolla. Jopa niin hyvällä, että olen uskaltautunut käymään öisin taas pimeässä vessassa. Toisin sanoen olen luopunut mahdollisten tuhrujen vahtaamisesta. Olen siis alkanut yhä varmemmin luottaa tähän raskauteen. Voi tuolla toki olla tekemistä senkin kanssa, että koko ajan vaivaava infernaalisen huono olo viekaiken huomioni. ':D Niin tai näin, luksusta!

Silti jännitti taas kivuta ultrattavaksi. Onneksi sydämen syke löytyi kuitenkin heti. Ja tällä kertaa ruudulla näkyi jotain aivan uutta! Siinä se kölli, pää alaspäin, ihan oikean ihmishahmon omaava Tiitiäinen! Mikään ei ikinä ole tuntunut niin ihmeelliseltä, kuin tuon näkeminen. On todella hurjaa ajatella, että muutama viikko taaksepäin tuo samainen pieni ihmisen alku näytti epämääräiseltä pötkylältä. Nyt Tiitiäisellä oli jo pienet kädet ja takatassut. Tällä viikolla pikkuinen on myös alkanut liikkua ja tuota taitoa se esitteli meillekin. Pääsimmepä myös kuulemaan sydänäänet, vaikka lääkäri varoittelikin, etteivät ne välttämättä kuuluisi.

Tiitiäinen on myös kasvanut – juuri kuten pitääkin. Kaikissa kolmessa ultrassa on siis saatu keskenään synkassa olevat pituudet ja tänä aamuna pituus oli jo reilut 28 milliä. Aika mieletöntä! Vielä mielettömämpää on se, että kaikki näyttää olevan juuri kuten pitääkin. Se on näillä viikoilla (rv 9+4) todella hyvä merkki. Täytyy silti myöntää, että kahden viikon päästä oleva np-ultra jännittää. Kävin tänään myös antamassa yhdistelmäseulan labranäytteet, ja nyt ei voi siis muuta kuin toivoa parasta ja odottaa. Valitettavasti odottavan aika on tunnetusti pitkä.

Eikä siinä vielä kaikki. Kävimme aamun ultran perään ja ennen töiden alkua katsomassa ilmoituksessa lupaavalta näyttänyttä asuntoa. (Olemme siis etsineet sopivaa asuntoa jo parin vuoden ajan.) Se näytti siltä myös livenä – kaikki sijainnista tehtyihin remontteihin oli just eikä melkein. Ja tuollaisistahan jätetään tarjous! Me onnistuimme jättämään sellaisen, joka hyväksyttiin. Nopeaa toimintaa siis! Onneksi oli, sillä muutama minuutti tarjouksemme hyväksymisen jälkeen joku oli jättänyt täsmälleen samanlaisen tarjouksen.

Että sellainen perjantai. Tähän asti.


2 kommenttia:

  1. Eikös ookkin ihanaa nähdä jo ihmismuotoja!
    Oooh, jos sä oot kade meidän peitosta niin mä oon asunnosta :D <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On! <3 Oon vieläkin ihan pyörryksissä. :D
      Hih. Toi asunto on kyllä aivan täydellinen. Kannatti siis kierrellä, katsella ja hylätä kaikki tähänastiset nämä mekein kolme vuotta! :)

      Poista