maanantai 2. elokuuta 2021

Kohtalon ivaa

No niin. Aika hyvin sitä oman kroppansa tuntee. Vaikka tässä samassa episodissa on tullut todistettua (ovulaation osalta) päinvastaistakin.

Päädyin tekemään testin itse asiassa lopulta jo sunnuntaina iltapäivällä. Tänään tein aamulla toisen testin, joka oli eilistä hailakampi ja aamulla alkoi myös tuhruvuoto. Toisaalta molemmissa onnistuneissakin raskauksissa on tullut tuhrua tämälleen näillä samoilla viikoilla (nyt mennän siis jossain kohti rv4 tai rv5) ja laskettu aika osuisi huhtikuun alkupuolelle.


Molemmissa onnistuneissa raskauksissa olen tehnyt vain yhden testin, koska en ole halunnut kiusata itseäni. Nyt ostin vahingossa tuplapaketin, niin tein sitten molemmat. Keskenmenoon johtaneessa raskaudessa kävi ihan samalla tavalla - tein peräkkäisinä päivinä testit, joista jälkimmäinen oli hailakampi. Myös tuolloin tuli tuhruvuotoa, joka jatkui koko epäonnisen raskauden ajan. Tuolloin oli lisäksi alavatsatuntemuksia. Niitä minulla on myös tällä kertaa. Onnistuneissa raskauksissa alavatsatuntemukset ovat muistini mukaan keskittyneet tässä vaiheessa ainoastaan siihen kohtaan, jossa keltarauhanen on ollut, nyt niitä on ajoittain keltarauhasen lisäksi muualla.

Perjantaina vielä toivoin ihan todella kuukautisten alkavan. Nyt minua kuitenkin ahdistaa ja surettaa ajatus siitä, että raskaus menisi kesken. Ahdistaa, vaikka en ole ehtinyt vielä edes käsitellä koko asiaa kunnolla enkä sitä, mitä minä todella haluan. Toki siihen mihin päädyn(/päädymme) vaikuttaa myös se, minkälaiset riskit raskauteen tulisi liittymään.

Varasin tänään ajan varhaisultraan. Se on kahden viikon päästä. Tuolloin pääsen keskustelemaan lääkärin kanssa myös koronarokotteen toisen annoksen ottamisesta, jota varten minulla on aika varattuna kolmen viikon päähän. Tuolla samalla viikolla meillä on Haitulan yksivuotiskehityskontrolli Naistenklinikalla, missä saanen myös ainakin osan tarvitsemistani vastauksista noihin mahdollisiin raskauteen liittyviin ekstrariskeihin liittyen. Olen aikeissa kuitenkin soittaa tuossa asiassa huomenna myös neuvolaan.

Puolisko tuli kotiin viime yönä. Uutinen oli hänellekin aikamoinen shokki. Myönnän, että tuntui pahalta kuulla toisen epäuskoinen ja pettynyt äänensävy, vaikka oma reaktioni tilanteeseen olikin aika tarkalleen sama. Vielä emme ole keskustelleet siitä, miten tulemme toimimaan. Toisaalta minulla on tosiaan aika vahva tunne siitä, että tämä tapaus tulee hoitamaan ihan itse itsensä. Toivoisin kuitenkin jostain syystä, että ei.

Ehkä siitä syystä, että sitten olisi todellinen mahdollisuus valita. Yhtä lailla varmaan siitä syystä, että olisi kiva päättää tämä taival johonkin sellaiseen, missä kehoni on onnistunut. Vaikka tässä tapauksessa tuossa onnistumisessa taitaisikin olla kyse enemmänkin kohtalon ivasta, kuin mistään  muusta.


2 kommenttia:

  1. Tsemppiä yllättävään ja epävarmaan tilanteeseen! Pidähän meidät ajan tasalla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon. ❤ Nämä tällaiset auttavat aina näkemään asiat vähän uudessa valossa. Saa nähdä, mihin tämä meidät lopulta vie, vaikka tällaisenaan nyt loppuikin lyhyeen.

      Poista