Toivotonta?

Eihän se hyvältä näyttänyt. Taaskaan. En toki tällä kertaa mitään oikein enää osannut odottaakaan.

Vasemmasta munasarjastani löytyi yksi halkaisijaltaan 13 millimetrinen follikkeli sekä aika monta muuta noin 11 mm:n kokoista. Itkua pidätellen katselin ruutua. En uskaltanut kysyä yhtäkään mieltäni askarruttanutta kysymystä, sillä ei kai sitä totuutta oikein millään kauniimmaksi saa enkä uskaltanut ottaa riskiä siitä, että todellisuus tilanteesta olisi vielä ymmärtämääni kehnompi.

Siihen käsitykseen jäin, että tuosta yhdestä hieman muita isommasta follikkelista voisi periaatteessa edelleen kypsyä ylhäisen yksinäinen johtofollikkeli. Samalla ymmärsin lääkärin puheista, ettei tilanne näytä kuitenkaan mitenkään lupaavalta.

Jos jälleen kypsyy useampi munarakkula (jos yksikään nyt lopulta edes valmiiksi asti kypsyy), on meillä vuorossa parin kierron hoitotauko, vaikkei Letrozolin elimistöön pitäisi kertyäkään. Toki hoitotauolle löytyy varmasti muitakin perusteluja. Minun kohdallani kahden kierron tauko tarkoittaa pahimmillaan jopa puolta vuotta, ellei avuksi oteta keltarauhashormonia. En tiedä, onko sen ottamisesta tällaisessa tilanteessa edes hyötyä. 

Follikkeliultra osui tällä kertaa viikonlopun takia kierron päivälle 10, kun aina aiemmin olen käynyt 12. päivänä. Voi siis tietenkin olla, että munarakkulatilanne on muuttunut, kun tiistaina pitää mennä uuteen ultraan. Aika paljon epäilyttää kuitenkin se tosiasia, että nyt suurin follikkeli oli halkaisijaltaan 13 mm, kun se onnistuneissa hoitokierroissa on 12. kiertopäivänä ollut aina yli 20 mm.

Sentään kohdun limakalvon paksuus ja suurimman follikkelin koko vastasivat aika lailla toisiaan. Ja olihan se yksi follikkeli edes aavistuksen muita suurempi. Ehkä toivoa siis kuitenkin on? Ihan vähän edes?