Tämäkin hoitokierto on nyt taputeltu. Kultainen keskitie toteutui, mutta valitettavasti täysin kirjaimellisesti - munarakkuloita oli tällä kertaa kypsynyt kolme (24 mm, 22 mm ja 17 mm).
Olo on lannistunut. Istun töissä ja itken. Seuraavassa kierrossa Letrozol-annos puolitetaan yhteen pilleriin päivässä viiden päivän ajan ja sitten jännitetään, saadaanko sillä aikaiseksi jotain. Itselläni alkaa luotto onnistumiseen olla loppu.
Mitään selitystä lääkäri ei osannut antaa. Tällaisessa tilanteessa tuolla lääkityksellä hän toteisi nähneensä kymmenen vuoden aikana ehkä kaksi vastaavaa tapausta. Kehoni tekee siis täysin omiaan.
Munasoluja kuitenkin riittää ja niitä saadaan myös kypsymään, mikä on hyvä asia. Aktiivista yrittämistäkin on takana vasta puoli vuotta ja hoitokiertoja kolme. Ehkä vielä joskus onnistaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti