Hauska matkaseuralainen

Tiitiäinen on osoittautunut viimeisen viikon aikana varsinaiseksi viihdyttäjäksi. Reissasimme toissa viikonlopuksi puoliskoni kotikaupunkiin kertomaan hänen perheelleen ihan kasvotusten maaliskuussa syntyväksi lasketusta uudesta perheenjäsenestä. Sieltä palattuamme minä matkustin työporukan kanssa eteläisempään Eurooppaan. Kuluneen reilun viikon aikana on tullut näin ollen istuttua pitkiä aikoja junassa, lentokoneessa ja autossa.

Rauhassa paikalla istuessa Tiitiäisen liikkeet tuntuvat kaikkein parhaiten. Nuo liikkeet tuntuvat ihan uskomattoman veikeiltä. Välillä jopa niin veikeiltä, etten voi olla nauramatta. Lentokoneessa vieruskaverini varmaan ihmettelikin, mitä hymyilin ja naurahtelin itsekseni. Tänään töissä nauru meinasi tulla useaan otteeseen tilanteessa, jossa se olisi varmasti herättänyt paljon ihmetystä. :D

Ylipäätään liikkeet ovat voimistuneet huomattavasti viimeisen viikon aikana. Näin ollen myös tunnen niitä useammin. Samalla on varmistunut, että ne aivan ensimmäisenä tuntemani pieniä nykäisyjä muistuttavat tuntemukset todella olivat Tiitiäisen tekosia. Parhaiten liikkeet tuntuvat kun olen paikallani, mutta nyt niitä tosiaan tuntuu jo liikkuessakin. Pitää alkaa pikkuhiljaa tunnustella, josko ne tuntuisi myös (jo selkeästi kasvaneen) vatsan päältä.

En nyt tarkalleen muista, millä viikolla sikiö alkaa nukkua, mutta muistaakseni se ei vielä sitä osaa. Ylipäätään liikkeet taitavat olla aika sattumanvaraisia, kun esimerkiksi sikiön kyky reagoida ääneen kypsyy vasta raskauden puolivälin aikoihin tai paremminkin kai vähän sen jälkeen. Hassua sinänsä, kun kuuloaisti itsessään kehittyy jo paljon aikaisemmin. Eikä tuo puolivälikään enää kaukana ole! Ennen sitä pitäisi kuitenkin malttaa jännätä ensi viikon perjantaina olevaan rakenneultraan. Ehkä sen jälkeen uskaltaa nuolaista ja uskoa, että kaikki on hyvin ja kantaa loppuun saakka, jos kaikki nyt on hyvin.

Henkilökohtainen matkaseuralaiseni oli siis viime viikolla mitä loistavinta seuraa (vaikka yhä inhaa pahoinvointia aiheuttaakin). Muusta matkaseurasta ei tässä blogissa sen enempää. Jouduin heille raskaudesta tietenkin kertomaan, mutta esitin toivomuksen, etteivät jakaisi tietoa eteenpäin, vaan saisin itse kertoa sen haluamilleni työkavereille. Kovasti tuli tuolta poppoolta onnitteluja. Ja ohjeita – pääasiassa hyviä, mutta myös alentuvan viisastelevia. Meitä on joka lähtöön. Ja ihan hyvä niin. Kai.