Ovulaatiota odotellessa

Minulla on ollut jo jonkin aikaa melko rauhallinen ja luottavainen olo meidän lapsihaaveen suhteen. En tiedä johtuuko se kesästä, kohta alkavasta lomasta, blogin aloittamisesta vai mistä.  En edes muista, koska minusta olisi viimeksi tuntunut tältä! Siitä täytyy olla jo puolisentoista vuotta. Mietin eilen kävelyllä ollessani, että tämän blogin kirjoittamisen yksi suuri hyöty minulle itselleni on varmasti siinä, että tulen tätä kautta ihan todella käyneeksi läpi polkumme varrelle osuneet vastoinkäymiset sekä niiden herättämät tunteet. Näin ollen minulla olisi tavallaan puhtaampi pöytä edessäni mahdollisen raskauden joskus alkaessa.

Huomenna on follikkeliultra. Jännittää! Pienen stressin poikasen on saanut aikaiseksi se, että tajusin perjantaina kätilön varaneen tuon lääkäriajan jostain syystä vasta kiertopäivälle 13, kun suositus on päiville 10–12. Toisaalta edellisessä clomi-kierrossa ovulaatio tapahtui 16. päivänä, joten eipä tässä kai sen kummempaa syytä stressiin pitäisi olla. On kuitenkin sanottava, että eilisestä alkaen kropassa on ollut sellainen fiilis, että kyllä sieltä on ovulaatio melko varmasti ja pian tulossa.

Pientä lisäjännitystä huomiselle tuo se, että tässä välissä olemme menneet tosiaan Letrozol & Ovitrelle -yhdistelmällä. Noissa kierroissa on kypsynyt aina tasan yksi munarakkula ja kohdun limakalvokin on paksuuntunut mallikkaasti. Clomifen taas on ollut käytössä vain yhden kerran aikaisemmin, joten sen vaikutus munasarjoihini ja kohdun limakalvoon ei ole vielä tullut tutuksi. Suurimpana pelkona on, että kypsyneitä munarakkuloita olisi useampi. Edellisellä kerrallahan niitä oli kaksi. Kohdun limakalvo oli kuitenkin paksuuntunut myös tuolloin ihan mallikkaasti.

Niin, ja kaiken kukkuraksi meillä kävi myös pieni kämmi. Harrastimme nimittäin seksiä eilen, vaikka olisi ollut syytä odottaa huomisen ultran tuomio. Myöhäistäpä sitä enää on kuitenkaan murehtia. Nyt vain sormet ristissä aamuun, ja toivotaan, että oikeasta munasarjastani löytyy yksi ylitse muiden! ^^