Muutama tauti

Kirjoitin seuraavan Peikkulaisen ollessa puolentoista viikon ikäinen:

"Peikkulainen meni sitten ja sairastui lasketun aikansa kunniaksi jonkinmoiseen flunssaan. Ironista on, että lensun kotiin kantoi kahden päiväkotilaisen sijaan lasten isä.

Kovasti pidettiin sormia ristissä, että etenkin vauva välttyisi taudilta, mutta niin vain hän sairastui ja olemme tällä hetkellä osastolla lastensairaalassa. Tulimme päivystykseen, kun Peikkulaisen vointi meni eilen iltaa kohden todella kivuliaaksi ja kainalosta mitattu lämpö näytti 37,9 astetta. 

Päivystysavusta oli kehotettu jo lauantaina mittaamaan lämpö peräsuolesta, mutten uskaltanut, kun siitä on niin paljon varoiteltu ja Peikkulaisen vointi paranikin tuolloin niin, että ajattelin meidän selvinneen säikähdyksellä. Niin vain vointi kuitenkin muuttui taas kehnommaksi ja saavuimme eilen myöhään illalla päivystykseen, jossa kuume varmistui peräsuolesta mitattuna yli 38 asteeksi.

Koska Peikkulainen on alle kuukauden ikäinen ja tulehdusarvokin oli koholla, määrättiin hänelle antibiootti ja otettiin kaikki mahdolliset näytteet virtsanäytteestä selkäydinnäytteeseen. Verta ei onnistuttu saamaan kantapäänäytettä kummemmin, vaikka pientä pistettiin ties kuinka monta kertaa. Veriviljely jäi näin ollen tekemättä."

Sitten huoneeseen taisi tulla hoitaja ja kirjoittaminen jäi. Olimme osastolla lopulta vain kaksi yötä ja antibiootitkin lopetettiin toisena aamuna, koska viitteitä bakteeritulehduksesta ei ollut. 

Näytteiden otto oli aikamoista katsottavaa. Monta tuntia vauva huusi ja väänsi itseään kaarelle, kun yritettiin laittaa kanyylia milloin päähän, milloin jalkaan eikä lopulta kunnon verinäytettä edes saatu, vaikka yritettiin liioittelematta toista kymmentä kertaa. Kaiken tämän seurauksena Peikkulainen oli todella jännittynyt ja herkillä ja sairaalasta päästyämme alkoivat mahavaivat.

Vauva huusi kipua ja väänsi itseään ulos kehostaan monta kertaa vuorokaudessa ja etenkin öisin. Tiitiäisellä oli aikanaan mahavaivoja, mutta näiden mahavaivojen ja kipuitkujen valossa mistään aiemmin kokemastani mahavaivasta ei voi edes puhua samassa lauseessa. On uskomattoman avuton ja lohduton fiilis katsoa vauvan kärsimystä voimatta viedä sitä pois. Ainoa, mitä noina hetkinä pystyy tekemään, on tarjota lohtua pitämällä vauvaa sylissä.

Kaiken tämän päälle esikoinen sairastui oksennustautiin juuri, kun lasten isä oli työmatkalla. Olin saanut kaikki kolme unille ja onnitellut itseäni upeasta suorituksesta. Tein itselleni herkkuitapalan ja istuin katsomaan telkkaria. Samalla hetkellä Tiitiäisen huoneesta kuului liiankin helposti tunnistettava ääni. Elämä vilisi silmien edestä. Onneksi sain hälytettyä äitini apuun yöksi ja aamupäiväksi ja onnistuimme lopulta niin hyvin, ettei kukaan muu perheessä sairastunut kyseiseen tautiin. 

Harmitti todella paljon, ettei päiväkodista oltu kerrottu vatsatautia olevan liikkellä. Monesti sieltä tiedotetaan hyvin varsinkin vakavampien ja ikävämpien tautien osalta, mutta tällä kertaa minulle selvisi tautitilanne vasta soittaessani aamulla, ettei lapsi olisi tulossa päiväkotiin loppuviikkoon. Jos olisin tiennyt vatsatautia olevan liikkellä, en olisi vienyt lapsia päiväkotiin, koska tuossa vaiheessa vatsatauti vauvalla olisi ollut hyvin varma osastoreissu.

No, kun Tiitiäinen parani, sairastui Haitula. Ei onneksi vatsatautiin, mutta aivan kaameaan sitkeälimaiseen yskään, joka lopulta meni pahemman kerran myös korviin. Lapsi, joka ei ole herännyt kertaakaan alettuaan nukkumaan kokonaisia öitä, ei meinannut saada nukuttua ja itki sekä ulisi 24/7. Tätä jatkui viikon, kunnes saatiin antibiootti ja se alkoi purra. Edelleen hän on tavanomaista itkuisempi ja yskä vaivaa, vaikka taudin alusta on jo kaksi viikkoa.

Saipa sitten vauvakin Haitulan yskän. Onneksi hän on kasvanut hyvin ja yskimisvoima on aikamoinen vauvan kuulostaessa yskiessään välillä miltei aikuiselta mieheltä. Flunssa on kuitenkin pahentanut taas mahavaivoja, minkä lisäksi todella runsas ja sitkeä lima on aiheuttanut valtavia pukluja. Nyt näytetään onneksi olevan kuitenkin jo voiton puolella ja mikä parasta, taisimme selvitä ilman osastoreissua, vaikka kerran lastensairaalan päivystyksessä jouduimmekin käymään, kun vauva käytti hengittämiseen apulihaksia.

Alakerran koiratkin ovat tietenkin osallistuneet tähän sirkukseen - ne ovat alkaneet ulvoa ja haukkua, kun joku lapsista itkee. Tämä alkoi, kun Peikkulaisen masuvaivat olivat pahimmillaan ja yltyi, kun konserttiin liittyi uliseva Haitula. Naapuriparat!

Onneksi, oi onneksi, ehdin käydä vauvan kanssa vyöhyketerapiassa/osteopaatilla juuri ennen Tiitiäisen mahataudin alkua. Kirjoitan mahavaivoista joku toinen kerta tarkemmin, mutta tuon käynnin jälkeen meillä on ollut aivan eri vauva enkä tiedä, miten olisin selvinnyt viimeisistä viikoista ilman tuota käyntiä. 

Että sellainen ensimmäinen kuukausi vauvan kanssa. Hengästyttää ja ennen kaikkea surettaa. Kuukausi on tuntunut todella pitkältä ja siltä sen olisin toivonutkin tuntuvan, mutta aivan eri tavalla. Olisin halunnut voida nauttia meidän viimeisen vauvamme pikkuvauva-ajasta. Nyt se on kulunut sairastupaa pyörittäessä. 💔