Helpotuksen huokaus

Tänään oli follikkeliultra. Edellisellä kieroksellahan kävi niin, ettei ensimmäisessä hoitokierrossa kypsynyt yhtäkään munarakkulaa, mutta kahdessa seuraavassa kypsyi senkin edestä - ensin viisi ja sitten kolme. Neljännessä kierrossa (jossa Letrozol-annos tiputettiin kahdesta yhteen pilleriin vuorokaudessa) munarakkuloita kypsyi yksi. Tuosta kierrosta sai alkunsa rakas Haitulamme. ❤

Edellisen kokemuksen valossa taitaa olla aika helposti pääteltävissä, että jännitin tämänaamuista ultraa aika lailla. Minulla ei ole toistaiseksi ollut sen kummempia tuntemuksia, joista voisin aavistella ovulaation tekevän tuloaan. Pari päivää on kyllä tullut aivan avistus venyvää vuotoa, mutta ei lainkaan niin, että uskaltaisin sen perusteella lähteä veikkaamaan saapuvan ovulaation puolesta.

Vastaanotolle päästyäni kiipesin aika lailla suoraan tutkimustuoliin ja ensimmäisenä katsottiin kohdun limakalvon tilanne. Se oli kuulemma oikein todella esimerkillisen hyvän näköinen. (Miten ylpeä mieli voikaan tulla, kun lääkäri sanoo näin! 😆) 

Seuraavaksi ultrattiin vasen munasarja, josta löytyi hieno 18 mm halkaisijltaan oleva munarakkula. Oli kuulemma hienosti synkassa reilun 8,5 mm paksuisen limakalvon kanssa. Oikeassakin munsarjassa näkyi rakkula, joka oli omasta mielestäni  vasemmassa olevan kanssa hyvin samankokoisen näköinen. Lääkäri kuitenkin totesi, että ei se sieltä kehity, kun on selvästi pienempi ja toinen on synkassa limakalvon paksuuden kanssa. Tuo kommentti tuli niin varmasti, etten edes kysynyt toisen munarakkulan halkaisijaa. Hoitokertomuksessa komeilee, että oikea munasarja on levossa. Siihen on siis luottaminen.

Oma lääkärimme oli lomalla, joten minut ultrasi hänen sijaisensa. Kaikessa jännityksessä ja huumaavassa helpotuksessa unohdin kokonaan kysyä keltarauhashormonista, jota oma lääkärimme määräsi minulle tueksi mahdollisesti alkavan raskauden alkumetreille, kun ajatuksenani oli jatkaa yrittämistä vielä luomuna. Pitänee siis soittaa klinikalle ja kysyä, onko parempi koittaa sen kanssa vai ilman, kun nyt päädyttiin ovulaation induktioon.

Olo on todella helpottunut. On ihana tietää, missä mennään sekä se, että nyt on edes teoreettinen mahdollisuus onnistua raskautumisessa. Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, niin ovulaatioon mennee vielä lähes viikko. En tiedä, kasvavatko minun munarakkulani poikkeuksellisen suuriksi vai vain hitaasti, mutta tuon kokoisilla munarakkuloilla minulla on tosiaan kestänyt aina lähes viikko siihen, että ovulaatio on tapahtunut. 

Olen varma siitä, että ratkaisu hoitoihin lähtemisestä oli oikea! Olo on kevyt ja helpottunut. ❤