Jännitin rakenneultraa etukäteen todella paljon. Vuoroamme Naistenklinikalla odottaessa jännitys kävi niin suureksi, että minulta pääsi itku. Olin yrittänyt rauhoittaa itseäni pyöräilemällä paikalle kaunista kiertoreittiä. Myös puoliskoni oli mukana, mutta silti jännitys pääsi yllättämään. En ole
todellakaan pessimismiin taipuvainen, mutta on myönnettävä, että näissä omissa
raskausasioissa en uskalla nuolaista ennen ensi maaliskuuta ja lapsen syntymää.
Kohdallemme osui onneksi todella taitava kätilö. Tällä
kertaa olimme muistaneet ottaa myös äitiyskortin mukaan (niskapoimu-ultrasta se
unohtui). Kävi kuitenkin selville, ettei neuvolaterveydenhoitajamme ollut
kirjoittanut tuolloin ultranneen kätilön mukaamme lähettämiä kommentteja äitiyskorttiin.
Pitää siis korjata tuo(kin) asia ensi viikon neuvolakäynnillä. Toinen
korjattava asia on puoliskoni kohdalla kyllä-rasti (joskus-täsmennyksellä) kohdassa
’Huumeet’. Rastin pitäisi olla nuuskakohdassa. :D
Istukka löytyy kohdun takaseinästä, kuten olin arvannutkin
ja saimme todella hyvät ultrakuvat. Meillä on Tiitiäisestä nyt muun muassa ihan
oikea kasvokuva! Ylipäätään saimme mukaan paljon kuvia aina aivojen
rakenteesta Tiitiäisen profiiliin ja akrobatiaotokseen. ♥
Kuten olen kertonut, Tiitiäinen on aikamoinen jumppailija.
Kunnon liikkeet ovat tuntuneet jo noin neljän viikon ajan ja olenkin ehtinyt
kauhistella, minkälaiseksi mylläyksen kohteena oleminen mahtaa muuttua
pikkuisen lähes kymmenkertaistaessa vielä painonsa. Jännitin myös, miten ihmeessä
tuollaisen myllääjän ultraus ja ennen kaikkea mittojen ottaminen tulisi
onnistumaan.
Tiitiäinen veteli kuitenkin sikeitä koko ultrauksen ajan.
Eipä pikkuinen herännyt kunnolla edes siihen, kun kätilö joutui painelemaan
kovaakin saadakseen köllijän kääntymään selkärangan kuvaamista varten. Tuon puolituntisen aikana kaikki
Tiitiäisen liikkeet siis rajoittuivat pieniin unisiin kasvojen hieraisuihin,
jalkojen oikomisiin jo omien polvien pussailuun. Mitat saatiin näin ollen helposti,
luotettavasti ja melko nopeasti.
Ihmeellistä ajatella, että tuolloin Tiitiäinen painoi jo
hieman reilut 400 grammaa ja oli kokonaisuudessaan kätilön arvion mukaan parinkymmenen sentin
pituinen. Kahden suklaalevyn painoinen paketti! Kätilö pääsi kuvaamaan kaikki
mitat ja rakenteet ja ne kaikki olivat onneksi kunnossa. Kohdussani elelee ihan oikea pieni ihminen! ^^
Ensimmäinen, mitä Tiitiäisestä ruudulle piirtyi, olivat symmetriset
pienet jalkapohjat. Jaloista ja käsistä löytyi kaikki niihin kuuluvat luut ja
mitatkin olivat keskenään sopusoinnussa. Sormissa näkyivät kynnet ja silmissä
linssit. Sydämen kaikki neljä lokeroa näkyivät hyvin, ja tuon verta suonistossa
kierrättävän lihaksen supistuminen eteni juuri kuten kuuluukin. Aortta ja
keuhkovaltimokin sijaitsivat oikein suhteessa toisiinsa ja napanuorasta löytyi
kaksi verta Tiitiäisen kehoon kulkevaa valtimoa sekä yksi verta kohti istukkaa
kuljettava laskimo. Keskiruumiista löytyivät kaksi munuaista ja maha, joiden yläpuolella piirtyi
todella selkeänä hengityslihas pallea.
Rakenneultra oli oikea biologin unelma! Lisäksi meidät ultrannut kätilö
sattui onneksemme olemaan todella taitava ja innokas myös selittämään ja vastaamaan
uteliaan kysymyksiin. Hän oli käynyt juuri koulutuksen aivojen rakenteista ja niiden
ultraamisesta, joten saatiin aivoistakin todella hienot kuvat ja selostukset. Aivo-osastollakin
kaikki oli mallikkaasti. Ai että, jos olisi saanut koko tuokion videoitua!
Kaikki oli siis just eikä melkein, joten nyt uskaltaa
hetkeksi huokaista helpotuksesta. Lopuksi kätilö vielä kysyi, haluaisimmeko
tietää sikiön sukupuolen. Tähän kysymykseen vastaamisen jätin puoliskolleni,
sillä minä en tuota välttämättä olisi halunnut tietää, mutta ei sen
tietäminenkään ollut minulle mikään suuri kysymys. Puolisko vastasi myöntävästi,
joten nyt meillä on kätilön valistunut arvio tulevan lapsemme sukupuolesta (siltä
osin, kun sen nyt rakenteita ultraamalla ylipäätään voi määrittää).
Olemme sopineet jo useampi vuosi sitten, ettemme kerro
lapsen (oletettua) sukupuolta kenellekään. Tulkoot sitten tuota ominaisuutta
tärkeänä pitävät itse arviomaan, kun Tiitiäinen tähän maailmaan toivottavasti
maaliskuussa syntyy. Sen verran voin sukupuolesta sanoa, että toinen meistä oli
oikeassa ja toinen väärässä. :D
Omat vanhempani eivät ole sukupuolta edes udelleet. Äitiä se
ehkä kiinnostaisi, mutta isäni ei taida noita sukupuoliasioita etenkään lasten
kohdalla oikein edes tajuta. Olemme siskon kanssa naureskelleetkin, että isä ei
ole tainnut koskaan meidän kohdalla miettiä koko sukupuolikysymystä. Olemme siitä todella kiitollisia. Ylipäätään emme koe, että kumpikaan vanhemmistamme olisi tehty meidän kanssa asioita tai jättänyt niitä tekemättä sen takia, että olemme tyttöjä tai siksi,
ettemme ole poikia. Äidiltä muistan kyllä tulleen joitakin kommentteja tytöille
sopivaan käytökseen liittyen, mutta muuten sukupuoli on määrittänyt elämäämme
perheen kesken melko vähän. Toki muut sukulaiset ja etenkin koulu ovat aivan
oma lukunsa! Puuh.
Olisi taas hirveästi kirjoitettavaa! Parasta kuitenkin
lopettaa tältä erää tähän ja kirjoitella toisella kertaa omasta voinnista, muutamasta
PIENESTÄ ostoksesta, lastenvaatteiden kammottavasta (ja suorastaan
perverssistä) sukupuolittamisesta, raskausajan liikkumisesta ja ravitsemuksesta
ym.
Hei! Olen välillä seuraillut blogiasi ja kiinnostaa kyllä lukea tuosta lastenvaatteiden perverssistä sukupuolittamisesta. Itse en nää sitä niin mutta harmittaa kyllä kun unisex sävyistä ei ole valikoimaa vaan täytyy tyytyä pojalla aina siniseen kun en halua hänelle pinkkiäkään ostaa (en ostaisi tytöllekään). Voisi olla värejä kuten esim keltainen joka käy kummallekin. Ostaisin tytölle mekkoja mutta tykkään samoista väreistä oli tyttö tai poika. En kuitenkaan ymmärrä miksi lapsen sukupuolta pitää varta vasten vältellä kun todellisuudessa suurinosa kiinnostuu sen oman sukupuolen asioista esim. leluista, ilman että niitä hänelle tyrkyttää. Kiinnostaisi kuulla mitä mieltä olet tästä aiheesta :)
VastaaPoistaKylläpä kesti, että sain riipastua aikaa vastaamiseen! Tuosta vauvan- ja lastenvaatteiden sukupuolittamisesta siis. Näen todella omituisena ja täysin tarpeettomana sen, että pienetn lasten vaateosastot ovat huomattavan paljon sukupuolitetumpia kuin esimerkiksi meidän aikuisten. Isäni totesi hyvin, että aikuisten vaatteiden sukupuolittamisen ymmärtää, sillä naisten ja miesten vartalot ovat keskenään keskimäärin toisistaan poikkeavia, jolloin on mukava, että se myös huomioidaan vaatteiden kaavoituksessa. Toisaalta aikuisten osastot eivät kuoseiltaan ole lähellekään niin sukupuolitettuja kuin lasten. Miestenvaateosastoilta löytyy lähes poikkeuksetta vaatteita esimerkiksi vaaleanpunaisena ja kukkakuoseilla ja vastaavasti naistenvaateosastoilta auto- tai vaikka camoflashkuosilla.
PoistaEn nyt puhu mistään sukupuolen kieltämisestä tai välttelystä, mihin nämä keskustelut tuntuvat jostain syystä usein ohjautuan. Totuus on kuitenkin se, että me ihmiset opimme ympäristömme sosiaalistumalla peilaamaan ja määrittelemään itseämme. Näkisin, että on niin lapsen kuin yhteiskunnankin etu, että jokainen meistä saa olla sellainen tyttö, poika tai jokin muu kuin on. Suupuolittamalla vaatteet tai vaikka lelut me aikuiset kuitenkin opetamme lapsille, että on olemassa tietynlainen "oikea" tyttö ja poika.
Kaipaisin siis vauvaiästä alkaen kaikenvärisiä ja -kuosisia vaatteita, joita omalle lapselleni pukea ja joista hän sitten ilman ympäristön kohdistamia paineita ja odotuksia saisi valita oman makunsa mukaiset, kun niin isoksi kasvaa.
Tää sukupuoliasia on jännä. Mun kaverin toisella pojalla oli marjapuuron värinen paita päällä hammalääkärissä ja kun isoveli oli hammastarkistuksessa puhutti lääkäri tätä toista kokoajan tyttönä (hänellä on vähän pitkähkö vauvatukka), kunnes isoveli alko puhumaan pikkuveljestä ja kaveri komppas ”niin, tää lapsi on poika”.
VastaaPoistaTuo on hyvä osotus siitä, kuinka nimeomaan me aikuiset (ja koko yhteiskunta) rakennamme käsitystä tytöistä ja pojista - tai siis siitä, mitä kuuluu tyttöyteen tai poikuuteen. Mua jotenkin turhauttaa nää hirveästi. Varmaankin johtuen siitä, etten ikinä ole sopinut siihen tyttömuottiin.
PoistaTätä sun ultrakertomusta lukiessa palautui taas mukavasti mieleen ne omatkin sepostukset, kun unohduin lumoutuneena vaan tuijottelemaan meidän pikkuista :D Ihanaa, että kaikki on kunnossa. Onko muuten sulla se uusi vai vanha äitiyskortti? Mulla on se uusi ja tuntuu, ettei kukaan oikein vielä osaa täyttää sitä, kun siinä on tiedot niin eri paikoissa kuin edellisessä :D Olis mukava kuulla myös teidän vauvantarvike hankinnoista ja pienistä ostoksista :) Mä en ole noita vaatteita vielä ehtinyt niin kauheasti kattelemaan, mutta sen tiedän, että meillä ei ainakaan värejä kaihdeta, oli sitten kyseessä tyttö tai poika :)
VastaaPoistaOli se tosiaan ihmeellistä katseltavaa. ^^ Meillä on se uusi kortti ja ihan saman huomion oon tehnyt sen suhteen, ettei kukaan tunnu osaavan täyttää sitä.
PoistaEn mä siis muuta ostanut, kuin pari kirjaa ja hauskat roikkuvat papukaijat. Mutta jotain kuitenkin. :D Ja tosiaan me ei myöskään aiota värejä ja kuoseja kaihtaa sukupuolen takia. Ei myöskään aiota ostaa vain "tyttöjen-" tai "poikienleluja". Tarjotaan monipuolisesti kaikenlaista ja kylähän se lapsi osaa sitten mieltymystensä mukaiset valinnat tehdä siitä, millä leikkii ja millä ei.